Training weekend

Last Friday Antti and Anne trained agility with Geea, Nome and Taiku. Taiku knows now near all agility obstacles.

On Saturday evening- Sunday morning we did a little mushing trip ten dogs with us. Saturday we had training company: Tuula & Anna were also mushing with Takoda (Ritinummen Sulosusi) and other pack. Dogs trained to be at "stake out" and Nome slept in tent. In the morning we did other mushing training, first with younger dogs and after that again with veterans. Sometimes it is nice to mush in other landscapes and to have good camp training for dogs.
_______________________________________________________

Viikonloppu on taas kulunut koirien parissa. Perjantaina jatkettiin agilitykautta hallissa Nomen, Geean ja Taikun kanssa. Taiku osaa yllättävän hyvin agiesteitä kunhan malttaa keskittyä.

Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun vietettiin pienen vetotreeniretken merkeissä hieman tutuista poikkeavilla reiteillä. Mukaan lähtivät kaikki koirat sairaslomalla olevaa Witsiä lukuun ottamatta.Lauantai-illaksi saatiin treeniseuraa Takodan (Ristinummen Sulosusi) laumasta. Illalla käytiin kiertämässä hieman lyhyempi lenkki vanhustiimillä (Jätkä, Nome & Uwa). Koirat saivat muistutella ketjuissa oloa ja yöksi Nome pääsi telttaan lämmittämään. Aamulla käytiin taas ajamassa lenkit nuorisolla ja vanhuksilla erikseen. Koirat juoksivat viileässä syyssäässä innokkaasti ja suunnatkin onnistuivat hyvin vieraassa maastossa.

Anna's team, front Witsi's puppy Takoda and behind Pave & Kayimi (malamute)

Takoda (Ristinummen Sulosusi)

Our team after training. Sola & Kaima in lead, Geea behind them.

Team Veterans. Jätkä in lead, Uwa & Nome wheel.

Find ten dogs in photo. Uwa front and Kaima in left.

Camp: Dogs, ATV, tent, trailer, car and Antti

Good morning! In front Geea, Siina, Kaima, Antti & Sepe, Jätkä, Taiku, Yepla and Uwa

Mushing

Veterans in team. Uwa is happy leader, Nome & Jätkä wheel.

Obedience report

Sepe has treined obedince since he was puppy. Anne and Sepe has trained in obedience school one time per week in autumn and spring. Sepe know many commands and is very happy student. He likes also cookies and play with ball so in trainings it is easy motivate him. Below there is some text how Sepe train obedience parts. Unfortunately this is only in finish.
______________________________________________________

Yleisön ehdotuksesta ja myös ohjaajalle muistiin olisi aina joskus tarkoitus hieman kirjoitella Sepen (ja Annen)toko- eli tottelevaisuusharrastuksen vaiheista. Tokoa harrastamattomalle ehkä hieman tylsää sepustusta ja tokoa harrastavien silmiin taas hieman koheltamiselta vaikuttavia treenikertomuksia. "Ei me oikein osata, mut kaikkea yritetään"
Ensimmäisellä kerralla on tietysti paljon kerrottavaa eli pahoittelut pituudesta.

Sepen kanssa aloitettiin kevään jälkeen taas ohjatussa ryhmässä syyskuun alussa kerran viikossa. Normaalisti itsekseen tulee treenattua suunnitellusti kerran pari viikossa ja jotain pientä satunnaisesti. Ennen kilpailuja treenattiin kuitenkin melko ahkerasti itsenäisesti eri paikoissa, mutta kilpailuiden jälkeen pidettiin viikko täyslepoa ja samoin Annen Lapin reissun ajan.

Kilpailuiden jälkeen seuraamisessa on keskitytty jatkuvaan kontaktin pitämiseen. Sepeä on palkattu tiheästi taskusta valppaudesta ja keskittymisestä. Seuraaminen onkin taas parantunut tarkkaavaisemmaksi. Ohjaaja yrittää olla sallimatta pienintäkään koiran katseen herpaantumista ja keskittyä käsien liikuttamiseen normaalisti (sekä katsoa eteen, olemaan höpöttämättä koiralle kokoajan jne.)

Paikallaoloissa on siirrytty pääasiassa siihen, että ohjaaja menee piiloon. Porukkatreeneissä häiriötä on hankittu muista koirista ja koirien lähellä on heitetty palloja, papereita ja kapuloita piilossaolon aikana. Kaikki paikallaolot ovat sujuneet hyvin, mutta varsinkin kovassa häiriössä pää liikkuu paljon. Sepe katselee mielellään ympäristöä, joka voidaan tulkita levottomuutena. Katseen pitämistä ja vinojen piilojen suorassa pysymisen vahvistamiseksi on noin 5 m Sepen eteen jätetty kumipallo ja lopussa palkattu lähettämällä se leikkimään pallolle. Pallo toimii yllättävän hyvin liikkeessä motivointina. Vaikka viereisillä koirilla olisi kinkkusuikaleta samalla etäisyydellä edessä palkkana, Sepe hakee rivistä pallon leikkituokiota varten.

Jäävien liikkeiden (liikkestä seisominen ja maahan)sekä paikallaolon ohjaajan käyminen koiran takana ovat vielä hieman epävarmoja. Hitaalla vauhdilla ja kaartamisella onnistuu. Seisomisessa näyttää toimivan koiran sivuuttaminen "väärältä" puolelta (joka sääntöjen mukaan on myös sallittua).

Kaukokäskyjen liikeratoja on harjoiteltu viime talvena sillon tällöin. Nyt on alettu treenata niitä ahkerammin ja istu-maahan-istu jne. sujuu jo pienen etäsyyden päässä ohjaajasta.Ylös nousut ovat hyviä, mutta yllättäen maahanmenossa Sepe yrittää työntää takajaloillaan itseään eteenpäin joskus.

Hyppyesteellä on harjoiteltu avointa luokkaa varten esteen takana istumista. Sepelle tuntuu olevan vielä hieman epävarmaa, saako/pitääkö hypyn jälkeen todellakin istua. Käsiavulla on alkanut ymmärtää nopean istumisen merkityksen. Vaikka huskyilla ponnistusvoima on yleensä hyvä, toiveena olisi saada Sepe istumaan hieman nykyistä kauemmas esteestä.

Luoksetuloissa keskitytään nyt hyviin nopeisiin, mutta tarpeeksi ennen ohjaajaa hidastuviin suorituksiin. Koska isumassa pysymistä on palkittu ahkerasti, liikkeelle lähteminen tuottaa välillä hieman ongelmia. Pysäytystä on otettu "tule"-käskyllä sekä käsimerkillä heittämällä kumipallo tai vapauttamalla takapalkalle. Pallon heittoa on leikitty aikaisemminkin, joten pysäytys on terävämpi, mutta takapalkallakin idea alkaa hahmottua.

Noutoa on harjoiteltu oikeastaan pennusta asti. Kotipihalla liike saadaan tehtyä. Tosin istumisessa tarvitaan kovaa kannustusta. Muualla nouto onkin sitten selväti heikompi. Yritetään siis vahvistaa liikettä kotioloissa ja siiryä pienin askelin eteenpäin muualla. Koska Sepe on hyvin ahne, nouto on opetettu pelkien kehujen avulla (palkkauksena nami ei ole toiminut, koska palkka tulee vasta kapulasta irroitettua, jolloin Sepe tiputtaa aina vain aikaisemmin namin toivossa). Nyt kun pito on kotona varmaa, namit onn otettu välillä mukaan pitoharjoitteluun.

Treeneissä on edellä olleiden lisäksi otettu syksyllä ruutua. Keväällä tehtiin paljon merkkiä ja ohjattua noutoa siitä tennispalloilla. Merkin vahvuus näkyy ruudussa, jos käytössä on alusta. Yleensä Sepe tarjoaa ensin kaikki tolpat, mutta toistojen myötä ruutu onnistuu. Pallo on näkyvämpi ja sillä vauhtia ja suoria onnistumisia tulee enemmän. Alustalla vaan päästään lähemmäs lopullista ideaa, koska Sepe osaa pysyä sillä käskystä seisomassa ja (välillä) mennä maahan.

Sometimes it is good to take pause. Sepe in Lieto 31.7.2011 after obedience training. (c) Jutta Venhola

Agility competitions

Today Antti completed in official agility competitons with Geea and Nome. Anne, Taiku and Siina were only tourists.

Geea had one course in first class and got disq. because of wrong course. Old veteran Nome started first time in second class. In first course Nome was very fast and jumped one contact. He also took 5 points from slalom. Together 10 points and 7 seconds under time. In second course Nome was also fast, but jumped one jump wrong side -> disq. Soon 11 years old Nome loves still agility, exspecially competitons. Today we saw he is in so good shape that he has later more starts in second class.

Witsi was also entered to competitons, but she is injured. One of her nail left, when we arrived from Kannus so Witsi had sport training pause. She had trained some new tricks.

Added show results and some photos to previous post
__________________________________________________________

Tänään Antti osallistui Geean ja Nomen kanssa Lägin virallisiin agilitykisoihin Lohjalla. Anne oli kisaturistina Siinan ja Taikun kanssa.

Geean rata sujui vauhdilla, mutta jostain syystä se hämmästeli seuran uutta rengasta ja väisti sitä. Kiellon lisäksi Antti joutui kepeillä hieman korjailemaan, jonka jälkeen Geea hyppäsi seuraavan hypyn edestakaisin ja sai hylätyn.

Nome avasi kisauransa kakkosluokassa vauhdilla. Antti ei oikein pysynyt veteraanin perässä, joten Nome loikkasi puomin alastulo kontaktin. Myös kepeillä Antti oli pahasti jäljessä, mutta Nome aloitti kepit hyvin itsenäisesti. Jossain välissä se kuitenkin sekosi ja loput kepit jouduttiin ottamaan uusiksi. Tuloksena siis 10 p. ja noin 7 s. ihanneajan alitus.
Toisella radalla veteraanilla oli myös vauhti päällä. Eräässä kaarroksessa Nome hyppäsi hypyn kuitenkin väärästä suunnasta ja tuloksena hylkäys. Nome tuntuu yhä rakastavan agilitya ja kilpailuissa se oli aivan innoissaan. Ikä ei tuntunut painavan, joten eiköhän Nomella käydä sen hauskuuttamiseksi kisaamassa vielä muutamia kisoja kakkosissa.

Witsi oli myös ilmoitettu agilityyn, mutta se loukkasi etuvarpaan kyntensä Kannuksesta palattaessa. Witsi on täydessä tassunkäyttö kiellossa, joten sille on sisällä kehitetty kaikenlaista aivojumppaa. Harjoiteltu ollaan mm. orava-asennossa istumista, sormien tunnistamista ja noutokapulan pitoa.

Lisätty myös edelliseen postauksen linkki erikoisnäyttely tuloksiin ja pari kuvaa

Geea's start

Antti & veteran Nome

Nome was too fast to camera. Where is Antti?

Kangaroo Nome and Antti

Poor Witsi with new collar

Witsi trains trick (sit like squirrel)

Treriksröset & Specialty show

2.9-11.9 Anne and Witsi did long trip in Finland, Sweden and Norway. First they did hiking trip to Treriksröset and after week they travelled from Kilpisjärvi to Kannus. There were Finish Siberianhusky club specialty show and Jätkä (travelled to Kannus with our friends) showed in ring. 301 siberian huskies were entered to show, so it was also interesting to watch the show. Below longer story and photos of Anne's trip.
_____________________________________________________

2.9-11.9 välisenä aikana Annella ja Witsillä tuli reissattua Suomea, Ruotsia ja Norjaa oikein urakalla, kun ensin käytiin vaeltamassa Kilpisjärveltä etelään Norjan ja Ruotsin puolella ja perjantaina 9.9 siirryttiin Kannukseen siperianhuskyjen erikoisnäyttelyä katsomaan. Jätkä liittyi siellä matkalaisten joukkoon ja pääsi pyörähtämään myös kehässä ennätyksellisessä 301 huskyn erkkarissa. Alla hieman tarkempaa ja pidempää kuvausta reissun kulusta kuvineen.
-----------------------------------------------------

2.9 Anne and Witsi left from Helsinki by train. Witsi behaved good in train as always.
2.9 Anne ja Witsi lähtivät Helsingistä iltajunalla pohjoista kohti. Juna oli syksyn ensimmäinen Kolariin menevä ns. ruskajuna ja väkeä riitti. Nukuttiin omassa makuuhytissä hyvin ja käytiin muutaman pysähdyksen aikana ulkona jalottelemassa. Witsi matkusti junassa tottuneesti.

3.9 On morning we were finally in Kolari. There we hurried to Kilpisjärvi-bus. After four hours bus trip we came to Kilpisjärvi and continued trip with Malla-ship to Koltaluokta. Now we started our hiking trip. First we hiked to Three Nation's border point and after that to Goldajärvi(Norway). In evening we were near Gapphytta and spent night in tent there after 17 km hiking.
3.9 Yhdeksän jälkeen oltiin vihdoin Kolarissa, josta matka jatkui suoraan melko täydessä bussissa Kilpisjärveä kohti. Kilpisjärvellä kerettiin juuri sopivasti 14.00 lähteneeseen Malla-laivaan ja sillä Koltaluoktan rantaan. Viimein päästiin sitten vaeltamaankin. Koltaluoktasta kuljimme ensin kolmen valtakunnan rajapyykille ja siitä jatkoimme Ruotsin kautta Norjaan Goldajärven rantaa seuraten. Seuraavaksi nousimme ylös avotunturiin ja illalla leiriydyimme lähellä Gappohyttaa. Vaelluskilometrejä kertyi n. 17 km. Sää oli yllättävän lämmin ja ruskaakin havaittavissa. Jo tässä vaiheessa tuli selväksi, että sopuleita oli niin paljon, että niitä oli turha yrittää koiran kanssa väistellä.

Malla-ship, soon started hiking

In Norway

4.9 On morning we did 16 km walking without backpakings to Barras-mountain. Afternoon we hiked 6km from Gappohytta to Neirrelahku (Sweden). We saw many lemmings as also other days.
4.9 Aamulla tavarat kasaan ja niiden jättö Gapphyttanin seinustalle. Tästä jatkettiin noin 8 km päässä olevalle Paras-tunturille. Aivan huipulle asti ei päästy koiran kanssa jo hieman turhan jyrkäksi muuttuneen rinteen vuoksi, mutta näkymät olivat hienot hieman alempaakin (n. 1200 m.?). Takaisin tullessa syötiin Gappohyttanin seinustalla ja jatkettiin yöksi n. 6 km Nierrelahku- joen varteen lähelle Norjan ja Ruotsin rajaa. Eläviä ja kuolleita sopuleita oli taas paljon. Yksi agressiivinen sopuli hyökkäsi vaeltajan takaa Witsin jalkoihin ja sai jopa pienen naarmun aikaiseksi Witsin kuonoon.

From Barras (Paras in finnish) it was beutiful landscapes to Sinladalen

Meal time in windy weather, Gappohytta.

5.9 On morning we left our tent and went up to between Pälsta and Moskkugaisi- mountain. There were many clouds, but when we did pause we saw some beautiful landscapes. Afternoon we continued trail with backpackings 10km to Isdalen (Norway).
5.9 Aamulla taas pieni huiputus reissu. Tällä kertaa noustiin ensin Moskkugaisin ja Pältsanin väliseen satulaan ja siitä hieman Moskkugaisin rinnettä ylös. Hetkeksi pilviverho avautui ja kauempana näkyi hienosti tuntureita sekä alhaalla tunturien ympäröimäksi jäänyt laakso. Iltapäivällä jatkoimme reittiä pitkin Ruotsin puolelta Norjaan kiviikkojen taakse Isdaleniin noin 10 km päähän.

Witsi, clouds and Moskkugaisi

Isdalen

6.9 Hiking from Isdalen to Pältsastugan(Sweden) without trail about 15km. In evening we did little walking to beutiful waterfall.
6.9 Päivä kului Juoksavarrin ylärinnettä seuraten ja päivän lopuksi noin 15 km jälkeen laskeuduimme Pältsastuganin lähistölle Bealcanjohkan varteen. Puustoisessa laaksossa ruska näytti hienolta muutaman päivän avotunurissa kulkemisen jälkeen. Illalla kävimme vielä noin 3km kävelyllä tuvalla ja katsomassa joen putousta.

Left mountain is Pälsta and mountain near Witsi's ear is Barras

Beaclcanjohka's waterfall

7.915km hiking from Pältsastugan back to Three Nation's border point and Kuokkimajärvi(Finland).
7.9 Pältsastuganilta jatkettinn kalottireittiä pitkin takaisin kolmen valtakunnan rajapyykille ja siitä Suomen puolelle Kuokkimajärven autiotuvalle. Matkaa taisi kertyä noin 15 km.

Witsi and Anne's backpackings

Three Nation's border point. We are back in Finland.

8.9 Last hiking day started in worse weather. We hiked 12km in Malla's naturpark and ended our hiking trip to Kilpisjärvi. There weather was better. We left our backpackings to Kilpisjärvi and walked up to the top of Saana-mountain.
8.9 Viimeinen vaelluspäivä alkoi sumussa ja tihkusateessa. Kuljimme 12 km Mallan luonnonpuiston halki Kilpisjärvelle, jossa sää parani. Tavarat retkeilykeskukseen jätettyä oli vielä hyvää aikaa tehdä n. 9km iltalenkki Saanan huipulle.

Kuokkimajärvi's tent place (photo is taken 7.9 evening)

On the top of Saana. Kilpisjärvi center below.

9.9 On morning we did little walking and about 11.00 we started our travelling day. Witsi was veru tired and sleep all the time in bus from Kilpisjärvi to Rovaniemi. 18.00 we were in Rovaniemi and continued trip by train. Finally 24.00 we were in Kannus, where Tuula & Anna took us to their car. They had also our Jätkä and Pave-husky in car.
9.9Aamulla kävimme kävelemässä vielä aamulenkin Saanan alarinteellä lehtojensuojelualueella. 11.00 oli aika nousta Rovaniemen bussiin. Noin 18.00 vaihdettiin Rovaniemellä bussista junaan ja perillä Kannuksessa oltiin puolen yön aikaan. Witsi oli ilmeisesti sen verran väsynyt, että nukkui kuin tukki koko matkan. Rajasillat tulivat asemalle vastaan mukanaan heidän kyydissään etelästä matkannut Jätkä.

Last morning in tent.

Witsi, tired hiking company in bus.

10.9 In Siberian huskies specialty show there was so many dog that there was two judges; Tuula Pratt and Tuula Savolainen. Puppies and males (about 150 dogs) were judged on Saturday. Jätkä showed in veteran class and got EXC. Judge was Tuula Savolainen.
10.9 Erikoisnäyttelyn ensimmäisenä päivänä arvosteltiin pennut sekä urokset eli noin 150 koiraa. Tuomareina toimivat Tuula Pratt ja Tuula Savolainen. Jätkä osallistui veteraaniluokkaan saaden Savolaiselta ERI:n, ei sijoitusta. Veteraaniluokassa esiintyi useita upeita ja hyväkuntoisia papparaisia.

Jätkä, ERI

12-vuotias edelleenkin tehokkaalla ja pitkällä askeleella liikkuva. Oikealinj. pää, kaunis kaula, tilava runko, hyvät korvat, hieman luisu lantio. Hyvä raajaluusto. Käpälissä pehmeyttä. Hyvät suorat takaliikket, etuliikkeissä jo hieman löysyyttä. Hyvä häntä, jonka voisi nostaa liikkeessä paremmin.

Ajatar Viima, BOB Pikku Veturin Hiski (? background), Jätkä & Anne and Jätkäs brother Uhku in ring. (c) Anna Rajasilta

11.9 Sunday was females turn. Anttoni and Silba (Ristinummen Pikku Hukatar) were in intermediate class. Savolainen gave Very Good to Silba. Afternoon we started car trip to home. Big thanks to Tuula and Anna, who brought our Jätkä to show, took Witsi to their car (nights) and brought us home!
Finnish Siberian husky club's specialty show results here
11.9 Sunnuntaina oli vuorossa narttujen arvostelut. Kerrankin sai vain katsella rauhassa kehien kulkua, jutella tuttujen kanssa ja käydä tarkistamassa myynti kojut. Anttoni oli ilmoittanut Silban (Ristinummen Pikku Hukatar)nuortenluokkaan Savolaisen arvioitavaksi. Silba sai tulokseksi EH:n. Iltapäivällä oli aika suunnata kotia kohti ja melko myöhään illalla olimme vihdoin kotona. Rajasilloille suuret kiitokset Lapin reissaajien ja Jätkän kuljettamisista erkkariviikonlopun aikana!
Erikoisnäyttelyn tulokset täällä

Silba in the ring

Witsi and Jätkä watching ring. (c) Anna Rajasilta