Mushing season 2011-2012 is nearly over. Last winter we had 8 dogs in normal trainings. Seven of them could ran in competitions. This season was the first "real" mushing season to 4 puppies (autumn they were about 1,5 years old). Before season we hoped that young dogs will get good experience from competitions and achieve 2.prize from sled dog racing test of Finnish kennel club. We wanted to try 6 dogs class, too.
In trainings dogs ran always in different teams and places in team. Autumn was wet and without snow and the first time we had some problems with paws. Finally when winter came, we had a little bit too much snow. In racing team we decided to take Witsi, Geea, Sola, Siina, Taiku and Sepe. Yepla could also run in races if needed.
The first time our racing season started at autumn. Own puppies and Geea suprized us. Their result and average speed was better than we hoped. After that race all dogs had their 2.prizes in sled dogs racing test and we saw that maybe it ´would be also possible to get 1. prize in some race. In winter we had all competitions with different teams.
Results from season racing tests were 3xREK1 (1.prize) and 3xREK2 (2.prize). In all competitions our team was 2.nd or 3.th best siberian team. In every race dogs looked happy when they came to finish line and it was the main thing in our races.
Geea was the main leader. She leaded excellently in all six races. It looks that she is now one of our best (or maybe the best) leader ever. We can trust Geea in all type of trails. This was Geea's best mushing season .
Sola has always had potential to be the leader. In her first racing season she leaded all races where she was (5 times). Very promising young leader with good working attitude. Before starts she can sit also in competitions (calm), but may eat harness before she put in team.
Witsi was as good as before, easy leader (but a little bit hot in race starts). She had two injuries (autumn: nail and March: back). In trainings she ran many times in lead. Witsi loves to work.
Siina was just like Witsi was in the same age. She never keeps up. Like last year she was better and better before season end. She can also lead the team. She leaded in one race and 4x in swing. She could drink a little bit better before and after races. Siina don't eat snow on trails.
Sepe was the other dog, who ran all races. Very strong, but still fast wheel dog. He leaded team also in trainings well and tries to hear all commands. Sometimes a little bit interested in different things near trail.
Taiku remainds his father Jätkä. Easy worker, who can also as well run fast . He takes some stress in races and doesn't drink or eat very good there. He looks and behaves still like young dog (needs time).
Yepla ran mostly in the main team. We wanted that she will get some race experience, so she ran in Rautavaara race. Yepla works very hard first kilometers, but after that she doesn't pull so hard. She is our biggest dog and sometimes she had problems to ran the same speed with others. Yepla is the funniest dog in team.
Kaima pulls sometimes good and sometimes she only run with others. It depends on her health condition. Last autumn Kaima worked some times very good in lead. She is very cool and easy dog in team.
Uwa ran often with Jätkä &Nome and sometimes in the main team (if some dog had injury). He is also good kickbike and skijoring company. Uwa takes commands good and is very cool. He helped sometimes lead team, if other leader was young dog. Nowadays Uwa isn't very fast any more and sometimes he enjoyed only run-training with other team.
Nome was castrated in autumn because of cancer. After that he was in better and better condition. Nome and Jätkä pulled mostly together kickbike and skijoring.
Jätkä is our oldest dog. His working attitude is good (Jätkä is still the Sled Dog), but his condition isn't so good because of age. He likes to run if speed isn't too fast. Last winter his longest trainings were about 10 km.
__________________________________________________________
Vetokausi alkaa olla pikkuhiljaa ohi. Koirilla ajellaan pyörällisillä vempeleillä vielä niin pitkään, kun kelit pysyvät viileänä. Alla kuitenkin hieman koontia vetokaudesta 2011-2012.
Varsinaisia treenattavia koiria oli kahdeksan, joista 7 voisi kisata. Kausi oli ensimmäinen "oikea" vetokausi neljälle porukasta. Syksyllä treenien alkaessa nuoriso oli reilu 1,5 vuotiaita. Kauden tavoitteena oli saada nuorisolle kokemusta kisaurilta ja toiveena saada kaikille niille REK2-tulokset. Lisäksi tarkoituksena oli kokeilla ensimmäistä kertaa kutosissa kisaamista.
Treeneissä koirat juoksivat lähes aina erilaisissa järjestyksissä ja kokooonpanoissa. Ensimmäistä kertaa koirien anturat ja kynnet olivat syystreeneissä kovilla. Välillä jouduttiin pitämään hieman taukojakin sen vuoksi. Onneksi lopulta saatiin riittävästi ja ehkä jo hieman liikaakin lunta. Välillä oli vaikeuksia löytää pidempiä uria, joilla treenit eivät olisi menneet aivan puurtamiseksi. Kisaporukaksi muodostui Witsi, Geea, Taiku, Siina, Sola ja Sepe sekä varakoirana Yepla.
Kilpailukausi alkoi poikkeuksellisesti jo syksyllä, kun Jämille saatiin lainaan Suskin kärry. Geean ja omien pentujen sijoitus tuloslistassa oli hieman yllätys (2. sh-valjakoista) ja kauden REK2-tulostavoite saavutettiin jo täällä. Vaikutti, ettei REK1-tuloksen tavoitteleminenkaan olisi "pennuilla" aivan mahdotonta. Talven kisoissa kisattiinkin sitten kaikki kilpailut eri porukoilla.
Kaudella REK1-tuloksia tuli 3 kpl ja REK2-tuloksia myös 3 kpl. Sijoitukset vaihtelivat 2. -3. sh-valjakoista. Rautavaaran pieniä ongelmia lukuunottamatta koirat tulivat aina iloisesti ja vauhdikkaasti maaliin. Niillä näytti olleen hauskaa, joka olikin "puhtaiden ratojen" kanssa kisojen tärkein tavoite.
Geea sai kaudella paljon vastuuta valjakossa. Se juoksi kaikissa kuudessa kilpailussa johtajana hienosti. Myös treeneissä se toimi luottojohtajana. Tällä kaudella se ansaitsi paikkansa yhtenä rekikoirauramme parhaimmista johtajistamme ellei jopa parhaana. Geea on johtajana nöyrä ja sen kääntymisiin ja reunassa pysymiseen voi aina luottaa niin tutuilla kuin vieraillakin urilla. Hyvin kuuntelu sujui ilman uriakin. Lisäksi Geealla löytyy sopivasti malttia tasaiseen puurtamiseen kisoissa ja odotteluun pysähdyksissä. Geean paras vetokausi.
Sola on aina ollut johtaja-ainesta. Juoksi kaikki viisi kilpailuaan johtajana mallikkaasti lukuun ottamatta Salpasäpinöiden toisen kierroksen liukasta alamäkeä. Veti joka treenissä tasaisen varmasti ja innokkaasti paikasta valjakossa välittämättä. Yrittää miellyttää kovin myös johtajana, mutta tarvitsee vielä hieman lisää suuntatreeniä vierailla urilla. Kisoissa meinasi hurmiossa ajautua pitkäksi muutaman kerran isommilta teiltä kelkkaurille kääntymisissä. Radanlukutaitoa tulee varmaan kokemuksen myötä lisää.
Sola osaa ottaa myös kisoissa rauhallisesti starteissa ja saattaa istuskella lähtöä odottaessa. Tauoilla suht rauhallinen myöskin. Kuumuminen näkyy sitten valjaiden syömisenä, jos ne pukee ennen valjakkoon laittoa.
Witsi juoksi taas kauden samaan tahtiin kuin ennenkin loukkaantumisia lukuunottamatta. Pieniä erimielisyyksiä oli jossain vaiheessa johtajana tien laidassa pysymisessä, mutta pääasiassa toimi paikalla kun paikalla hyvin. Enemmän Witsistä tuli jo kirjoitettua sen 7-vuotis tekstissä.
Siina muistuttaa valjakossa hyvin paljon emoaan nuorena. Varsin sisukas työskentelijä, joka ei malttaisi pitää taukoja yhtään. Jo syksyllä juoksi innokkaasti, mutta paransi suorituksiaan valjakossa vielä mitä pidemmälle talvi eteni. Aivan samoin kävi viime vuonna eli itseluottamus kasvoi. Siina juoksee selkeillä urilla vauhdikkaasti myös johdossa ja pääsi kokeilemaan hieman extempore Äkryssä kisajohtamista. Neljässä muussa kilpailussa juoksi johtajien takana. Saisi juoda kisareissuilla hieman paremmin, mutta ei yritä kuitenkaan matkalla haukkoa lunta.Pelkää aavistuksen mönkijää, joka ei kuitenkaan vaikuta juostessa.
Sepe oli Geean lisäksi mukana kaikissa kauden kilpailuissa. Valjakon voima ja aina rehellinen työskentelijä. Muut saavat kiihdytettyä valjakon vauhtia, kun Sepe nykäisee rekeä ;)ja Sepenhän saa yllytettyä vauhtiin väsyneenäkin. Kovin miellyttämisenhaluinen valjakossa, mutta joissakin tilanteissa aavistuksen häiriöherkkä (huomaa/katselee uran varrelta asioita, mutta vetää kokoajan eteenpäin). Vaikka voimiensa ja kokonsa vuoksi Sepe juoksi kisoissa pyörässä, se on myös motivoitunut johtaja treeneissä. Tykkää toimia siellä täsmällisesti ajajan ohjeiden mukaan. Sepe osaa ottaa pysähdyksissä aina rennosti.
Taikun valjakkotyöskentelyssä on paljon samaa kuin isällään Jätkällä. Taiku toimii tasaisen varmasti puurtaen. Se pyrkii Jätkän tapaisesti aina määrätietoisesti eteenpäin. Melko rauhallinen koira, joka odottelee myös tauoilla rauhassa. Kilpailupaikoilla Taiku stressaa hieman eli ei halua syödä tai juoda ja yrittää sitten matkalla haukkoa lunta. Taikuakin on juoksutettu treeneissä johtajana, jossa se menee ihan mukavasti.Taiku vaikuttaa vielä kaikinpuolin nuorelta koiralta, joka kehittyy kokoajan.
Yepla toimi kisavaljakon "varakoirana", mutta pitihän Yepla treenattuna kerran kisoihinkin ottaa kokemuksia hankkimaan. Se joutui olemaan joulukuussa pois treeneistä silmäleikkauksen vuoksi, mutta muuten juoksi pääasiassa kisaporukassa. Yepla työskentelee lähdössä ja ensimmäisten kilometrien ajan aivan täysillä. Sen jälkeen sen tahti valjakossa rauhoittuu ja valjakon kookkaimpana koirana sillä on välillä vaikeuksia pysyä muiden rytmissä. Treenijohtajana Yepla menee ihan ok, kunhan siltä ei odota liian vaativia asioita. Pikkuhiljaa alkanut ymmärtää myös johtajana käskyistä jotain. Juoksee pilke silmäkulmassa ja muistuttaa ettei homma ole turhan vakavaa.
Kaima juoksi myös usein pääsakin mukana. Valjakossa Kaiman työskentely oli hieman vaihtelevaista riippuen sen kunnosta. Varsinkin syksyllä se juoksi hyvin jopa kärjessä. Kaima piti välillä valjakosta myös taukoa tai juoksi vanhusvaljakossa, jossa sillä vaikutti olevan hieman tylsää. Kaima on ehdottomasti valjakon rauhallisin koira. Vetämiseen se suhtautuu samalla perusasenteella, kun kaikkeen muuhunkin elämän rutiineihin (perusilme on aina sama).
Uwa vaihteli vetoporukoissa tarpeen mukaan. Usein se toimi vanhusvaljakon johtajana muutaman kerran viikossa. Uwa pääsi myös kahdeksan sakkiin aina, jos valjakossa oli tilaa (loukkaantumiset ja Kaiman vapaapäivät). Se kanssa käytiin myös yksin hieman vanhuksia nopeampitahtisia kickbike ja hiihtolenkkejä. Vaikka Uwa ei ole enää aivan nopeimpia koiristamme, se on kuitenkin erittäin luotettava ja helppo johtaja tarvittaessa. Välillä se pääsikin tuomaan varmuutta nuorison menoon hankalilla tai urattomilla lenkeillä. Joskus Uwa tuntui vain nauttivan juoksulenkistä muun valjakon matkassa.
Nome kävi kastroitavana viime syksyllä ja on piristynyt sen jälkeen huomattavasti. Jätkä ja Nome kävivät kaudella pääasiassa yhdessä vetolenkeillä milloin minkäkin välineen edessä. Kauden edetessä Nome tuntui vaan olevan innokkaampi ja innokkaampi. Ennen lumien sulamista se pääsi muutamia kertoja isommassa tiimissä ja pysyi mukana vielä yllättävän hyvin. Ikä alkaa näkyä kuitenkin jo liikkeissä ja voimassa.
Jätkä jaksoi juosta vielä syksyllä innokkaasti, mutta sen tahti alkaa pikkuhiljaa hyytyä. Pää menisi, mutta iän vuoksi vauhti pitää pitää yhä hiljaisempana, että vanhus jaksaa. Pisimmillään Jätkä juoksi noin 10 km lenkkejä, mutta muutaman kilometrin pyrähdyksetkin alkavat riittää. Huonon kuulon ja heikentyneen näön vuoksi Jätkä on alkanut tulla johdossa hieman epävarmaksi. Se onkin alennettu nykyään muiden taakse. Lähinnä tarkoitus tarjota vanhukselle jotain mielekästä tekemistä ja antaa sen juosta niin kauan kuin haluaa.
Ohkola start: Sola & Geea in lead, Witsi & Siina, Sepe & Taiku (c) Mira Orko
Ohkola's finish line (c) Mira Orko
Ohkola's finish line (c) Mira Orko
Ohkola's children class, Yepla & Miro (c) Mira Orko
Kaima & Nome in Äkry with musher Jere (c) Kati Mansikkaniemi
