24.8-3.9 Hiking Didnujohka-Kalot-trail-Birtavarre

10.th autunum hiking trip was wonderful hiking on Finland and Norway mountains. We walked from Dinujohka,  Lossujärvi-Pitsusjärvi-(Halti, Finland's highest point)-Kobmajoki-Guolasjärvi-Gorsabrua, to Birtavarre. Siina was good hiking company.
________________________________________________________

Kymmenes syysvaellus suuntautui samoille seuduille kuin ensimmäinen eli Käsivarren erämaahan + Norjaan. Reissukaveriksi ja kantojuhdaksi pääsi tänä vuonna Siina.
Siina sai jo reissun ensimmäisenä kunnon vaelluspäivänä paljon ystäviä. Vielä Kobmajoellakin tuli vastaan Siinan tunnistaneita vaeltajia ja Siinahan nautti saamastaan huomiosta.
Reitillä koettiin kaikki vuodenajat, mutta vaellus onnistui hyvin muutamaa pientä kommellusta lukuunottamatta. Norjan puolella rinteet ja laskut ovat jyrkkiä, joten liikkuminen on huomattavasti mukavampaa ja turvallisempaa, jos koira osaa kulkea selän takana tarvittaessa. Siina ei oikein pitänyt jokien ylityksistä ja sillä oli välillä vaikeuksia hahmottaa matalinta/järkevintä reittiä virran yli. Onneksi se oli kuitenkin varsin hyvin ohjattavissa niissäkin tilanteissa kuten muuallakin. Alas laaksoihin mentäessä kannattaa huomioida, että mäkäräiset tuntuvat viihtyvän niissä vielä syksymmälläkin.

24.8 Junalle lähdettiin torstain puolella, mutta kyytiin päästiin Tikkurilasta perjantain puolella. Ison koiran paikka oli oikein kätevä ja kun tilaakin vielä oli, matka sujui joutuisasti.

25.8 Helsinki-Rovaniemi (train), Rovaniemi-Didnujohka (bus), Didnujoki (hiking)
25.8 Aamulla juna oli yhä myöhässä eikä pitänyt suunniteltuja taukoja. Siinan pissattaminen siis venyi, mutta Tervolassa uskalsi junasta poistua juuri sen verran, että Siina pääsi ensimmäiselle nurmikkoläntille. Rovaniemeltä jatkettiin tuttuun tapaan Eskelisen bussilla, joka vei suoraan Didnujoen kohdalle (n. 15 km Kilpisjärveltä Skibotniin päin). Vaellus Norjassa alkoi hieman kurjassa säässä: tihkutti, oli sumua ja tuuli sekä myöhemmin satoi räntää. Alkumatka sujui voimalaitoksen tietä ylös ja seuraavaksi siirryimme Didnujoen varren polulle. Etukäteen oli varoitettu Lossujärven haaran olevan hyvin helposti ohitettavissa. Siksi karttaa tuli luettua tarkasti ja käytettyä kompassiakin. Hetken jo luulin menneemme ohi. Lopulta kartta ja suunta täsmäsi eli heti kun näkyisi polku, niin käännös vasempaan. Silti ilman jonkun ystävällisen retkeilijän kivistä tehtyä suuntanuolta ja Lossu-tekstiä risteys pusikkoon olisi hyvinkin voinut mennä ohi. Tässä vaiheessa kadotimme polun, mutta tiedossa oli, että kunhan vaan palaa joen varteen, niin polku löytyy ajallaan. Koska liikkeelle lähdettiin hieman ennen 19.00, leiriytyminen tapahtui melko ylhäällä Didnujoen varressa. Yö oli varsin tuulinen (5 km eteenpäin Lossujärvellä tuulta oli ollut ilmeisesti vielä huomattavasti enemmänkin, kun telttoja oli hajonnut tuulessa).

26.8 Didnujoki-Lossujärvi-Urttas-valley-Pitsusjärvi
26.8 Aamulla sää oli tyynempi ja huippujakin näkyi jo hieman. Kaikkialla vähänkään korkeammalla oli valkoinen lumikerros. Joen vartta oli helppo seurata. Norjan ja Suomen Lossujärven tuvan välissä oli hieman etsintätyötä ja ryömimistä vaativa poroaita. Lossujärven tuvalla väkeä oli puoli luokallista ja jokunen muukin kulkija. Tuvan ympäristössä tuuli oli puuskittain erittäin kova. Päivä tuli kuljettua Urtasjoskilaaksoa, joka oli varsin hieno. Varsinaista reittiä ei ollut, mutta polku-uria oli helppo seurata. Urtashotellin pihassa vietettiin ruokataukoa parinkymmenen sinne jo aikaisemmin saapuneen lukiolaisen kanssa hyvässä sovussa. Pitsusjoen ylitys Kalottireitin puolelle ei ollut erityisen syvä (polvisyvyys), mutta varsin pitkä. Kun toisessa kädessä olivat sauvat, toisessa koiran reput, kaulalla kengät, selässä rinkka ja vyöllä omaa reittiään valikoiva koira hihnassa, ylityksessä sai olla tarkkana. Kalottireitti Pitsusjärven tuvalle olikin sitten tuttua ja helppoa.

26.8 In Norway, but soon in Finland

26.8 Windy Lossujärvi hut

26.8 Urttas valley

26.8 Pitsusköngäs

26.8 Somewhere in Urtas valley

27.8 Day hikingtrip to Halti
27.8 Edellisistä päivistä poiketen sää oli aurinkoinen ja täysin tyyni. Sää siis oikein houkutteli Haltin huiputukseen. Mukaan lähti rinkka, jossa sisällä lähinnä ruoanlaitto varusteet ja syötävää. Jossain Haltijärven läheisyydessä kulki lumiraja. Tästä eteenpäin sai välillä tarpoa paksussakin kestävässä hangessa varoen upottavia kiven koloja. Siinan tassujen kannalta Haltin erikoisen röpelökiven peittyminen lumeen oli erittäin hyvä juttu. Edessä meni parit jäjet ja vetokoirasta sai hyvän avun lumella. Huipulta laskeutumassa olleet pari vaeltajaa olivat joutuneet kiviä hyödyntäen hakkaamaan vierakirja laatikon auki. Sen verran piiskanneen jään & lumen peitossa kaikki huipulla. Nyt sää oli lämmin ja täysin tyyni. Näkyvyys ei olisi voinut olla parempi, joten huipulla Norjan puolella tuli vietettyä aikaa ehkä tunnin verran. Palatessa ruokataukoa oli ihana viettää Haltijärven vieressä. Järven pinta oli täysin tyyni ja sitä oli vaikea erottaa maisemasta. Ilta kului tuvalla käydessä, peseytymällä Pitsusjärvessä ja teltalla iltapalaa tehdessä. Auringonlasku oli reissun paras.

27.8 Snowy way to Halti

27.8 More snow near the top

27.8 Landscapes to south

27.8 Lunchbreak and warm day

27.8 Top of Halti. Norway on background.

27.8 Near Haltijärvi

27.8 Nice evening

28.8 Pitsusjärvi-Kobmajoki- about 7 km before Guolasjärvi
28.8 Yöllä oli ollut hieman pakkasta. Kaasuja ostaessa myyjä oli vakuuttanut (jo väärän kokoisten) "väärän" merkkisten kaasujen olevan yhtä hyviä kuin Primuksen kaasut. Aamulla kaasusta sai jotain ulos vasta hieman  lämmitettynä ja ylösalaisin käännettynä. Seuraavina öinä kaasu saikin olla makuupussissa yön. Ei jatkoon tätä kaasua. Reitti Pitsusjärveltä Kobmajoelle oli huomattavasti vähemmän kuljettu, eikä lumellakaan näkynyt kuin parin päivän takaiset jäljet. Välillä harmaantuneet reittimerkit sulautuivat maisemaan sen verran hyvin, että karttaa sai hyödyntää apuna. Sää oli suorastaan lämmin ja aurinkoinen. Kobmajoen tuvalla oli hyvä pitää ruokatauko ja sinne saapuikin pari muuta porukkaa. 3 kk E1-reitin vaelluksella ollut saksalaispariskunta oli jatkamassa samaan suuntaan. Kartalla Norjan tuvan jälkeinen joen ylitys näytti mahdolliselta haastavalta paikalta, joten sovimme odottavamme toisiamme, jos ylitys olisi hankala. Siinan kanssa lähdimme etsimään kumpuilevasta maastosta Seitakiveä ennen matkan jatkamista. Kobmajoen ympäristö näytti ihanteelliselta leiriytymisympäristöltä. Suuri seitakivi näkyi jo kauas ja sinne oli uhrattu kaikenlaista. Ennen Norjan rajaa saimme kiinni saksalaispariskunnan ja matka jatkui yhdessä turisten kumpuilevaa reittiä. Ylitys oli suorastaan naurettavan helppo, sentäään crockseilla piti mennä. Yöksi tuli jäätyä varsin ylös solaan, jossa mönkijäura ja reitti yhtyivät saksalaisten jatkaessa matkaa alemmas.

28.8 Kobmajoki valley

28.8 Seita-stone

28.8 Norway again

28.8 We had hiking company

29.8 Guolasjärvi-Paulahyttan
29.8 Yö oli erittäin tuulinen (reissun tuulisin), mutta teltta oli suunnattu oikein ja kiinnitetty hyvin eli sen puolesta sai nukkua rauhassa. Näytti siltä, että sade voisi alkaa koska tahansa. Reittiä oli helppo seurailla ja hiljalleen aurinkokin alkoi paistaa. Sadevaatteet sai laittaa rinkkaan. Kaukaisuudessa näkyi toiseen suuntaan jatkaneet saksalaiset. Oma suunta oli Guolasjärveä kohti. Reisadalenin puolella näkyi erikoisia "tuntureita". Guolasjärventiellä näkyi merkkejä muistakin alueella liikkuvista. Iäkkäämpi norjalaismies tarjosi kyytiä seuraavalle tuvalle asti, mutta oli iloinen saadessaan kuskata meitä suunnnitellun parin km:n tiepätkän. Guolasjärven ympäristössä näkyi jo isoja vapaana vaeltavia lammaslaumoja. Kun tieltä oli noustu ylös tunturiin ja erämaan rauhaan, oli ruokatauon aika. Samalla taivas synkkeni ja pikaisen ruokailun jälkeen matka jatkuikin Guolasjärventielle kaartae, koska sateessa se olisi ehkä kuitenkin mukavampi vaihtoehto. Vaikka maisemat olivat rannalla hienoja, seuraavat kilometrit tuntuivat kaatosateessa pitkiltä. Lampaat eivät väistäneet Siinaa yhtään. Siina ohitti ne kohtuullisesti (kiskoen). Kåfjordin laakson reunat alkoivat jyrkentyä matkan jatkuessa. Ylätunturista ei olisi ollut enää kovin helppoa laskeutua tielle. Paulahyttanin kolkolle betonituvalle saavuttiin läpimärkinä. Lampaat & karitsat olivat varsin tuttavallisia ja samalla selvisi syy, miksi tuvan terassilla oli portti. Siina sai viettää aikaa tuvan eteisessä lampaiden turvallisuuden vuoksi. Illalla sade laantui ja auringon säteet laskivat hienosti jyrkkien rinteiden takaa.

29.8 Good morning!

29.8 North from Guolasjärvi before rain

29.8 Sun set after rain in Paulahytta

30.8 Paulahyttan-Gorsabrua-Ankeria
30.8 Paulahyttanilta oli muutama kilometri Pohjois-Euroopan syvimmälle kanjonille. Kanjonin ympärillä oli paljon varoitustekstejä ja aitoja ja yksi joki virtasi tyhjyyteen. 160m pudotus 2010-luvun alussa tehdyltä sillalta oli aika vakuuttava, eikä tullut mieleenkään käydä jyrkänteiden reunoilla. Silta itsessään oli tukeva ja siitä oli kiva ihailla maisemia.Kesälauantaisin paikalta voi tehdä boungeehyppyjä. Polku jatkui kohti Ankeriasta jyrkän rinteen reunalla. Birtavarren kylä asutuksineen Jäämeren rannalla alkoi näkyä horisontissa ja kännykässäkin oli kuuluvuutta. Selkeästi laskeuduttiin alas laaksoon, kun kasvillisuuskin muuttui. Ankeriassa on suomalaisten suunnittelema designlaavu, jonka sivustalla tuulelta suojassa oli hyvä pitää ruokatauko. Rinkka jäi laavun suojiin ja lähdimme nousemaan vanhaa jyrkkää serpentiinipolkua laaksosta ylös. Joskus aikoinaan siitä oli kuljettu malmikaivoksille ja tavaroille tehty omia vaijerivirityksiä laaksoon laskemiseen. Maisemat rinteestä ja ylhäältä olivat positiivinen yllätys. Ylhäällä polku lähes katosi, mutta onneksi risteävä polku löytyi helposti. Laskeutumiskohtaan tuli tehtyä takastuloa varten merkki. Laskeutuminen hirvitti ylhäältä katsottaessa, mutta sujui yllättävän vähillä jalkakivuilla. Siina kulki onneksi kiltisti selän takana.
Alhaalla etsittiin laavun läheisyydestä, mutta riittävän syrjästä telttapaikka. Teltan kokoamista odotellessa Siina oli kiinni puussa kerällä nukkuen. Ihan mukava telttapaikka löytyi lehtipuiden ja varvikon suojatessa tuulelta, mutta...Tavaroita ja Siinaa telttaan kuskatessa paljastui totuus. Paikallaan ollessa alue kuhisi mäkäräisiä. Ne olivat ehtineet syödä Siinan naaman toispuoleisesti turvoksiin (tiivis kerä oli pelastanut toisen puolen). Myös teltan eteinen oli täynnä kutsumattomia vieraita. Teltan sisällä alkoi armoton mäkäräisten eliminointikampanija. Lopulta olimme turvassa ja oli aika pohtia rauhassa. Siinan pään alue turposi yhä, joten päädyttiin vain odottelemaan suojassa. Hetken mielessä kävi jo lähteä heti aamusta läheistä tietä pitkin päätepisteeseen. Turvotus alkoi hiljalleen laskea ja sotasuunnitelmana oli siirtyä parin sadan metrin päähän tuuliselle aukealle paikalle. Koira ja tavarat siis sinne vauhdilla, jonka jälkeen teltan täydellinen tuuletus ja ravistelu mäkäräisistä sekä uudelleen pystytys. Aukeallakin mäkäräisiä oli, mutta kohtuullisesti metsään nähden. Siina pääsi heti teltan pysyessä pystysä suojaan. Telttaan oli jäänyt Wc-paperirulla ennen purkamista ja sitähän oli sitten ollut kiva repiä yksikseen teltassa. Onneksi joitain pätkiä säilyi käyttökelpoisena. Pari opetusta siis: rehevässä maastossa tuulinen paikka on parempi ja WC-paperia ei kannata jättää koiran ulottuville. Ilta sujui jo ihan hyvissä tunnelmissa ja kulkipa ohi suomalaisfatbikeseurue, joiden kanssa pääsi vaihtamaan kuulumisia. 

30.8 In Kåfjorddalen

30.8 Gorsabrua, waterfall

30.8 Sight from Gorsabrua-bridge, canyon is very deep, over 150 m.

30.8 There we were (bridge over canyon). We walked right side (in photo) to place were this photo is taken.

30.8 Afternoon hiking up to mountains from Ankeria

30.8 Beautiful landscapes to Kåfjorddalen-valley

30.8 Hiking dog Siina

30.8 Our backpakings (and tent place) were down in the valley

31.8 Rest day in Ankeria
31.8 Jo etukäteen oli tiedossa, että päivä olisi varsin sateinen. Aamu kului teltassa laiskotellen. Puolen päivän aikaan sade taukosi. Ankeriaasta pääsi parille lyhyelle reitille, joissa kävimme. Toinen kulki kivistä joenuomaa jyrkänteiden alla. Toinen (Monte Carlon reitti) nousi ylös rinteeseen serpentiinimäisesti. Edellispäivän mäkäräishyökkäyksen pelossa pysyttiin koko ajan liikkeessä. Teltalle palatessa oli ruoan aika. Illemmalla tuli paistettua lettuja (mäkäräisten takia mustikat jäi keräämättä). Iltalenkkinä tehtiin tiedustelureissu seuraavan aamun reitille ja tutustuttiin alueen historiallisiin kohteisiin. Joskus alueella oli sijainnut varsin vilkas malmiyhtiön toimisto/keskuspaikka useine rakennuksineen ja toimintoineen.

31.8 Sun shine after the rain

31.8 Finnish designed design-shelter (laavu)

1.9 Ankeria-Birtavarre (hiking), Birtavarre-Skibotn (Taxi)
1.9 Aamulla lähdettiin kohti Birtavarren kylää ja Jäämeren rantaa solan pohjaa pitkin. Hiljalleen edettiin kohti asuttuja alueita. Lampaat eivät vaellelleet enää vapaina vaan niille oli aitaukset. Eräässä rinteessä nähtiin jopa paimenkoira työssään. Birtavarressa oli ensimmäisenä vuorossa ruokatauko ja seuraavaksi kylään tutustuminen sekä kaupassa käyminen. Paikan päällä selvisi (tai tarkalla selvityksellä asia olisi ollut myös etukäteen selvitettävissä), että Norjassa kaikki bussit eivät ota koiria. Eroa on siinä, onko bussi paikallinen vai alueellinen. Matkasuunnitelmat menivät hieman uusiksi, mutta onneksi lopulta paikallinen taksi suostui ottamaan koiran kyytiin. Extrana saimme kiertoajelun vielä Skibotnin kylän ympäristössä. Teltan sai tällä kertaa pystyttää tasaiselle nurmikolle lerintäalueella aivan Jäämeren rantaan. Siitäpä oli kiva katsella veden toisella puolella kohoavia vuoria. Melkein näköetäisyydellä oli myös kuuluisan valjakkoajajan ja siperianhuskyrodun syntyyn vahvasti vaikuttaneet Leonhard Seppalan muistomerkki. Sitä kävimme tietysti katsomassa ja muutenkin satamassa kiertämässä.

1.9 In Norway we saw many sheeps

1.9 Easy way to Birtavarre village

1.9 Very famous sled dog driver (and one of first siberian husky driver) Leonhard Seppala was born in Skibotn. His monument and siberian Siina.

1.9 Evening in Skibotn

2.9 Skibotn-Helsinki (bus)
2.9 Aamulla ei ollut kiirettä, koska Suomeen ja Helsinkiin vievän bussin pysäkki oli näköetäisyydellä teltasta. Ennen pitkää kotimatkaa oli aikaa tehdä aamulenkki rantahietikolla vielä viimeisen kerran maisemista nauttien.
Bussimatka Skibotnista Helsinkiin sujui oikein leppoisasti Siinan nukkuessa pääasiassa penkin alla. Kilpisjärven raja-asemalla tullin huumekoirat kävivät bussissa nuuhkuttelemassa myös hieman hölmistyneen Siinan läpi. Ne olivat selkeästi töissä, mutta nuuhkivat kaiken eteentulevan innokkaasti ja Siinakin antoi niiden hyppiä ylitseen. Bussi piti usein taukoja, joten Siian pääsi usein pienille kävelyille. Pidempi ruokatauko pidettiin Rovaniemellä, jossa Siina sai jäädä kauppareissun ajaksi bussituttavien ruokaseuraksi puistoon. Helsingissä oltiin seuraavana aamuna ja siellä Siina hyppäsi varsin iloisesti tuttuun autoon kotia kohti.

2.9 Morning walk on Skibotn beach

2.9 Skibotn Kaia

27.7 Sola's first agility race

Sola and Anne was in unofficial PAWC-support agility race. It was Sola's first agility race (and first time different agility obstacles). In first start Sola was a little bit unsure about tunnels and got 10 points. Second start was excelllent: Sola did good work and was fast. She did zero-result under limited time :) In results Sola was 4.th after faster bordercollies. Nice start to Sola's agility career.
______________________________________________

Koirien kanssa on harjoiteltu agilitya nykyään lähinnä hauskana kesäharrastuksena. Sola pääsi 27.7 elämänsä ensimmäisiin agilitykisoihin Annen kanssa. Kyseessä olivat Lägi-areenalla järjestetyt epäiviralliset PAWC (agilityn paraohjaajien MM-kisat)-tukiepikset. Koska agilitya on harjoiteltu itsekseen, ei Sola ole kovinkaan usein tehnyt putkea ja paikkakin oli aivan vieras. Radalla putkia olikin sitten neljä kappaletta. Ensimmäisellä radalla niihin mentiin hyvin varmistellen, mutta silti tuli yksi kielto. Toinen kielto tuli hypyltä. Ei kovin yllättävää, kun ohjaajalla ohjauskuviot olivat kovin hukassa. Maalissa Sola oli kehuista onnesta soikeana.
Toisella radalla epävarmuus oli tipotiessään niin koiralla kuin ohjaajallakin. Sola eteni suht vauhdikkaasti ja ohjauskuviotkin olivat loogisempia. Tuloksena puhdas rata, aikarajan selkeä alitus sekä erittäin onnellisen oloinen (hyppivä ja häntää ropellina pyörittävä) koira :) Ei puhettakaan, että Sola olisi radalla välittänyt mistään muusta kuin ohjaajan seuraavaksi näyttämästä esteestä. Lopputuloksissa Sola sijoittui neljänneksi nopeampien bordercollieiden viedessä palkintosijat.
Ehkä seniori-ikää lähestyvän Solan kanssa voisi harkita joskus lähtevänsä virallisiinkin kisoihin emänsä Witsin tapaan.

Sola has good contact to people and is good worker in all hobbies. Wonderful dog! Here Antti and team leader Sola (&Geea) on mushing trip. 2/2017 (c) Joonas Leppänen

29.3-7.4.2017 Holiday in Lapland

29.3-7.4.17 Dogs (expect Nome) spent holiday in Tankavaara, Lapland. We had also guest dogs Satumarja's Argos and Seela with us whole week. First weekend was Gold Rush Run -race (blog text below). Week went very fast in beautiful landscapes and real winter. Dogs liked mushing trips, walkings, snowshoe trips and skijoring. Wonderful end to winter season 2017.
____________________________________________

Tällä kertaa samalle reissulle Gold Rush Run-kilpailun kanssa oli suunniteltu reilun viikon loma. Keskiviikkona Anne lähti ajelemaan kohti pohjoista koiralaumamme kanssa. Nome sai jäädä kotiin muiden tarjotessa sille erityishuomiota. Matkalla koiramäärä lisääntyi yhdellä, kun yksi husky sai samlla kyydin pohjoiseen. Yöpaikasta Kontioniemellä kiitokset Miralle ja muulle perheelle!

Torstaina matka jatkui Tankavaaraan. Sodankylästä löytyi hyvä koira-aitaus, jossa koirat pääsivät jaloittelemaan vapaasti. Tankavaaran kisa-alueella oli jo paljon väkeä. Oma mökkikin löyti ja sieltä juttuseuraa. Ennen auringonlaskua ehdittiin vielä ajella rauhassa turistikoirien kanssa Jorpulipään lenkki eli kiivetä tunturin huipulle ihailemaan maisemia. Soyka ja Geea toimivat johdossa ja Yepla & Kaima pyöräkoirina. Ilta kului kisaa jännittäessä ja lainakoiria pohtiessa.

30.3 First sled trip on evening after travel to Lapland. Top of Jorpulipää, touristdogs Soyka, Geea, Kaima and Yepla in team.

Perjantai ja lauantai kuluivatkin sitten kisatessa. Soyka, Geea, Kaima ja Yepla saivat katsella kisatouhuja ketjussa ja niiden kanssa käytiin pari kertaa kävelyllä. Ennen kilpailua Satumarjan siperialaiset Seela ja Argos liittyivät oman laumamme autovahvuuteen ja koska ne sopeutuivat laumaan mutkattomasti, ne saivat jatkaa lomailua Tankavaarassa laumamme kanssa. Alkuneperin niiden piti lähteä lauantaina kotiinsa, mutta kisan jälkeen asia tuli puheeksi ja kivahan valjakkoon oli saada helppoja vahvistuksia.

Our ten dogs stake-out area in Tankavaara, guest dogs Argos and Seela on front.

Sunnuntai aamupäivällä oli aikaa tehdä kunnon lenkit kisakoirien kanssa kelkkauria pitkin. Hyvin Seela ja Argoskin kulkivat hihnalenkillä Siinan kanssa. Palkintojenjaon jälkeen lähdimme neljän valjakon voimin kiertämään Jorpulipään reittiä. Tarkoituksena oli ottaa matkalla muutama ohitus. Koska Soyka ei ollut ikinä johdossa ollut ohitettavana/ohittavana, nyt oli hyvä tilaisuus testata sitä. Soyka sai luottojohtajan parikseen, Geea, taakse pääsivät edellisenä päivänä levänneet Kaima ja Taiku. Ohitettavana oleminen tai perässä  tulevat valjakot ei tuottaneet mitään ongelmia Soykalle. Jorpulipään huipulla näimme vielä pari muutakin valjakkoa uralla maisemista nauttimassa. Huipulla pidettiin taukoa maisemia ihastellen. Muu valjakko odotti rauhassa, mutta yleensä niin rauhalluinen veteraani Geea jaksoi riekkua koko ajan. Alas tullessa kokeiltiin ohittamista: Soyka hieman vierasti aivan vierestä ohittamista ja yritti mennä hangen kautta ohi. Hanki vaan oli syvä ja Soyka tippui sinne. Parin erehdyksen jälkeen ohitus onnistui kohtuu hyvin. Virestä ohittaminen oli Soykasta hieman jännittävää, mutta ohituksen jälkeen oli kiva taas jatkaa matkaa täysillä. Varikkoalueella valjakko sai vielä hyvää odottelutreeniä.
Iltapäivällä Anne lähti koirien kanssa Vuotsoon. Tavoite oli päästä Nattasille. Koska alueella ei saa kulkea koiravaljakolla, matkaan lähti Yepla, Taiku ja Soyka. Vuotsosta oli hyvä ajella ensin tietä ja sitten vanhaa kelkkajälkeä pitkin puiston rajalle vajaa 10 km. Siitä jatkettiin lumikengillä koirat vetovyöllä. Kuljimme merkittyä reittiä umpihangessa kohti huippua. Koirat saivat tosissaan pomppia hangessa, koska näin iltapäivästä se ei kantanut niitä. Nousimme puurajan yläpuolelle lähes ekalle huipulle, kunnes reittimerkit hukkuivat hankeen kokonaan. Sompiossa reittien ulkopuolella kulkeminen on kielletty ja suunnitellusta aikataulustakin oltiin jäljessä. Lisäksi hieman huoletti, kuinka nopeasti koirat vetäisivät enää Vuotsoon, jos ne joutuisivat pomppimaan hangessa vielä paljonkin. Evästauon ja maisemien ihailun jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin. Alueella oli tuskin lähiaikoina käynyt kukaan ja Nattasen rinteellä oli kiva käydä täydessä hiljaisuudessa. Hieno paikka, josta avautuivat hienot maisemat. Huipputuvalle ja Nattasen poluille pitää palata vielä joskus.

2.4 Pass training: Kirsi's team passed our team (Soyka, Geea, Taiku & Kaima).

2.4 Four teams on the top of Jorpulipää. Kirsi's team leader Uuno nearest camera.

2.4 Trip to Nattaset-area (Soyka, Taiku , Yepla)

2.4 After 10 km mushing we left sled and start snowshoes trip up. There was much snow and dogs had to do lot of jumping.

2.4 Back to sled and mushing after snowshoes trip to Nattaset.

Riitta saapui Tankavaaraan myöhään sunnuntai-iltana ja lähti kuskiksi maanantain reissulle. Pienen lähtöpaikan etsimisen jälkeen Anne lähti Kirsin kanssa ajelemaan Kakslauttasen suunnasta kisauraa. Keli oli varsinainen lentokeli ja edellisenä päivänä lepopäivää viettäneet kisakoirat suorastaan kiitivät uraa auringonpaisteessa. Suoalueilla oli kiva katsella kivasti näkyviä lähituntureita. Tuuli oli varsin kova aukeilla alueilla ja lumi pöllysi. Sporttiluokan loopissa pidimme pienen evästauon. Koirien mielestä tauko ei olisi ollut lainkaan tarpeellinen vaan ne riekkuivat eteenpäin tahtoen. Takaisinpäin tullessa kiersimme vielä rajoitetun luokan loopin jatkaen LD:n reittiä Kakslauttaselle. Matkaa kertyi vajaa 40 km.
Iltapäiväksi jatkoimme omalla laumalla Kiilopäätä kohti. Yepla, Geea ja Soyka pääsivät Annen ja Riitan mukaan tunturin huiputukseen. Mennessä reitti Kiilopään huipulle näkyi vielä kohtuu hyvin, mutta ylemmäs mentäessä reitti katosi hankeen lumisateessa ja tuulessa. Aivan huipulla asti emme siis käyneet kelin muuttuessa huonoksi.
Illalla aamupäivällä lepovuorossa olleet koirat pääsivät pienelle valjakkoseikkailulle. Kiersimme Tankavaaran lähimaastoissa kelkkajälkiä hyödyntäen vajaa 10 km. Välillä reitti kulki suht korkealla, eikä maisemissa ollut valittamista.

3.4 Wonderful sunny holiday and mushing with friend in beautiful Lapland.

3.4 4o km mushing trip with last weekend race team

3.4 Dogs are happy, but want to go after a little break (Sola and Siina in lead, Fanta, Argos and Seela)

4.3 Windy walking trip to top of Kiilopää (Geea, Yepla, Soyka and Riitta)

3.4 Riitta and Yepla on white mountains

3.4 Evening mushing on new trails (Kaima and Geea in lead, Soyka, Taiku, and Yepla)

Tiistaiaamusta sää oli vielä pakkasen puolella, joten aamulla lähdimme kasivaljakolla Jorpulipään huiputukseen. Kahdeksikko kiskoi helposti kaksi ihmistä huipulle, jossa sai taas ihailla maisemia. Päivällä sää kääntyi plussalle ja lähdimme Saariselälle. Kaima pääsi mukaan kävelemään Kaunispäälle. Iltapäivällä Anne ja Yepla lähtivät kiertämään ja testaamaan Saariselän 19 km koiralatua. Alkumatka kulki onneksi suht tasaisesti joen vartta. Yepla oli varsin innoissaan ja ohitteli ilman vetoapua hiihtäviä. Tuvalla pidettiin ensimmäinen tauko. Ladun varressa maisemat muuttuivat paremmiksi. Huskytarhan kohdalla Yepla taas kiihdytteli: olihan siitä kiva ohittaa aidan viertä yli 100 mukaan haluavaa rekikoiraa ;). Tuvalla oli latukahvila auki ja valmiina koiratolppakin. Tauon jälkeen jatkettiin räntäsateessa ylätunturiin. Maisemat olivat hienot, mutta märkänä räntäsateessa niiitä ei tehnyt paljoa mieli jäädä ihailemaan. Loppumatka olikin helppoa alamäkilaskettelua. Kaima pääsi myös hiihtelemään muutaman kilometrin ja illalla ketjussa olikin varsin rauhallisia koiria.

4.4 8 dogs team ready to go up to top of Jorpulipää

4.4 Near the top. Hard working dogs.

4.4 and down back to Tankavaara

4.4 Sola and Fanta in lead, Siina & Geea, Soyka & Argos, Taiku & Seela

4.4 Tankavaara gold village

4.4 Kaima on the top of Kaunispää

4.4 20 km skijoring with Yepla in Saariselkä-area

4.4 Big helper

Keskiviikkona Anne ja Kirsi starttasivat uralle Tankavaarasta. Lunta oli satanut reippasti ja reittiäkään ei paikoin näkynyt. Kirsi lähti kahdeksalla koiralla avaamaan uraa ja Anne tuli kuudella koiralla perästä. Parin kilometrin jälkeen jänkällä ura katosi kokonaan. Hikisen umpihangessa kahlailun ja uran etsinnän jälkeen päätettiin palata takaisin, jolloin oma valjakko pääsi johtamaan joukkoa. Mielenkiintoinen sää, kun välillä lumi tarttui reen pohjaan niin, että jalakset eivät koskeneet uraan vaan koirat vetivät lumipohjaa vasten.
Iltapäivän puolella sään parannuttua Anne lähti neljällä koiran valjakolla ruokaretkelle vielä kerran Jorpulipäälle. Mukana olivat lumikengät, mutta niitä ei tarvittu. Hieman työntöapua kylläkin. Kelkkaura oli jo paremmin havaittavissa, mutta hanki tiputti välillä läpi. Huipulla pidettiin rauhallinen ruokatauko lähes tyynessä säässä ja Soyka sai samalla muista hyvää taukoilumallia. Se tosin jaksoi touhuta lähes koko tauon. Tunturin huipulta sään vaihtumisen havaitsi jo kaukaa.  
Iltapäivällä Anne ja Yepla kävivät kiertämässä lumikengillä merkityn reitin. Yepla kiipesi kivasti näkötorneihin ja nautti pitkän flexin tarjoamasta vapaasta hankikahlailusta. Huiputettiin Pikku-Tankavaara aurinkoisessa säässä ja sieltähän näkyi tuttuja huippuja Saariselältä, Nattaset ja tietysti viereinen Jorpulipää.
Anne kävi vielä iltavetolenkillä auringonlaskiessa jäljelle jääneillä koirilla + Fanta pääsi vielä uudestaan.

5.4 Morning training on new snow. (Siina and FAnta in lead; Soyka & Sola; Taiku & Seela)

5.4 Day's second team on the top. After snow rain (background) day was sunny.

5.4 Cooking break on the top

5.4 Soyka has energy to play

5.4 Lunch break

5.4 "Old" dogs Taiku, Siina and Sola know that it is time to rest

5.4 Two hours nowshoe trip with Yepla

5.4 Top of Pikku Tankavaara

5.4 Happy Yepla

5.4 Last team (Fanta and Argos in lead, Geea & Kaima)

5.4 Last training in Lapland

Torstaina ajeltiin Pelloon uusille urille ja samalla palauttamaan Seela ja Argos. Satumarja lähti näyttämään edelle uraa nuorisovaljakollaan ja oma kahdeksikkomme sai vedettäväkseen Riitan ja Annen. Nautittiin vielä kauden viimeisestä rekiajelusta lumilla. Kiitos Satumarjalle kennelilleen ja urilleen päästämisestä ja tietysti myös mukavista lomalainakoirista! Seelalla ja Argoksella vaikutti olleen hauskaa lomallaan etelän koirien kanssa retkeillessä :)

6.4 Our 8 dogs team behind Satumarja's team

Perjantaina suunnattiin lumettomaan Etelä-Suomeen, jossa Nome-vanhus jo odotteli.
Tankavaaran mökit olivat mainio paikka koiralauman kanssa lomailuun. Kilpailusta oli jääneet isot varikkoalueet omaan rauhaansa ja koirat saivat olla ketjuissa, kun eivät olleet retkeilemässä. Säät vaihtelivat yli paristakymmenestä pakkasasteesta reilusti plussan puolelle. Kilpailun jälkeisellä viikolla kisauratkin olivat vielä ajettavassa kunnossa. Kivaa oli myös ajella ja jutella muiden paikalle jääneiden musherien kanssa. Kirsistä ja hänen valjakostaan saatiin ajoseuraa useammalle päivälle, joka oli oikein mukavaa.