Birthdays

Nome (born 25.10.2000), Taiku (9.11.2009), Kaima (20.11.2008), Jätkä (1.12.1999) and Geea (3.12.2006) had their birthdays some weeks or  more ago.
Old boys looks like old dogs, but they are still in good shape, Nome exspecially. Nome, 14 years, likes still run about hour with runner or do long (3 h, about 15 km) walkings. He is very happy all the time. He can't hear very good and maybe that's why barking mach more than before. Nome spents time mostly inside: bed or soffa, but sometimes he want to leave out.

Jätkä, 15 years,  doesn't hear and maybe he laso doesn't see very good. He moves mostly in home yard many times per day and also do some little and slow leash walkings.

Kaima, 6 years, has had some health problems (EBP) and that's why she runs in team only about half of trainings. She is calm and easy everywhere. She is also the excellent city dog.

Taiku is like a young dog. Maybe he will be never adult or old. He runs in team all trainings. He isn't the strongest dog but pulls good. He is "" in team.

Geea, 8 years, is now the oldest girl in pack. This autumn she has been more hot in starts than before. She barks in starts like Witsi before. Geea runs very good, but she isn't very fast. Geea is dog that you can always trust in lead, no matters where you go.
____________________________________

Syksyn aikana moni koiristamme on viettänyt synttäreitä. Kaikki ovat erilaisia, mutta hyvin rakkaita omana itsenään. Kuten vuosista voi huomata alkaa koiralaumamme ikä olla jo melko korkea, nuorimmat ovat 5 vuotta ja vanhin 15.

Nome, nyt 14 vuotta, on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa. Se voi liikkua ihan samoja lenkkejä nuorempien kanssa. Yli tunnin mittaiset juoksulenkit alkavat tosin jo väsyttää vanhaa herraa, mutta kävellessä kolmen tunnin metsälenkitkään eivät ole ongelma. Nome on ikäisekseen myös hyvin pirteä ja iloinen. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän on tullut myös omaa tahtoa (joka Nomen kohdalla ei ole lainkaan huono asia). Kuulo alkaa olla hieman heikko ja ehkä siitä johtuen Nome haukkuu innostuessaan huomattavasti enemmän kuin ennen. Nome viettää pääasiassa sisäkoiran elämää sängyssä tai sohvalla. Joskus se päättää jäädä pihalle ulkokoiraksi.

Jätkä täytti kunnioitettavat 15 vuotta. Se on ihan ok kunnossa, mutta ikä alkaa näkyä jo monessa asiassa. Välillä on parempia aikoja ja välillä se vaikuttaa jo heikommalta. Jätkä tykkää liikuskella pihalla ja juoksutustarhassa omaan tahtiin. Päivittäin se käy myös pienellä hihnalenkillä.

Kaiman hengitystieongelmat tuntuvat hieman pahentuneen iän myötä. Se juoksee valjakossa vain osan treeneistä, ettei sille olisi liian rankkaa. Iloisena se kuitenkin juoksee treeneissä. Kaimaa ei hetkauta mikään, ilme pysyy aina samana missä sitten ollaankin ja mitä tehdäänkin. Kaima on luonteeltaan hyvin rauhallinen. Tänä syksynä Kaimasta on tullut varsinainen kaupunkikoira.

Taikussa ei 5 vuoden ikää paljoa huomaa. Se on yhä kuin nuori koira ja innostuessaan ei riemulla ole rajaa. Valjakossa Taiku ei ehkä ole vahvin ja voimakkain, mutta tekee työnsä kunnolla ja on helppo eli"huomaamaton" koira.

Geea täytti 8 vuotta. Varsinkin alkusyksystä se halusi ilmeisesti paikata Witsiä valjakon lähdöissä. Ennen rauhallinen Geea alkoi riekkua (haukkua) lähdöissä! Geea juoksee valjakossa innokkaasti, mutta se ei ole valjakon nopeimpia koiria enää. Geea on valjakon luottojohtaja, ei väliä missä ajellaan.

Jätkä 15 years

Jätkä

Jätkä moves still good (Nome nearest camera)

Nome 14 years

Nome (and Siina)

Taiku, 5 years

Son 5 years and fater 15(Taiku and Jätkä)

Kaima, 6 years

Geea travelled abroad before her 8.th birthday so photo is two month old.

Autumn photos

There were some autumn photos in new mobile phone.
_____________________________________________________

Uuden puhelimen myötä koirien touhuja on tullut kuvattua puhelimella. Alla muutamia otoksia syksyn ajalta. Lauman koon pienentymisen huomaa kyllä, mutta rutiinit toimivat kuten ennenkin.  Juostaan juoksutustarhassa, käydään kävely- ja  juoksulenkeillä, vetämässä, tokoillaan jne. Koirat ovat olleet Annelle oivaa treeniseuraa Sysimustaa Satkua varten ja hyvinhän se sadan kilometrin putkeen kävely sujui 17h 21 min ajassa.

Lauman koirat oleilevat milloin missäkin ja välillä myös hajautetusti. Vanhimmat Jätkä ja Nome pysyvät kotitarhoilla, mutta muut koirat liikkuvat mukana tilanteen mukaan. Samalla tulee koirillekin hieman vaihtelua. Välillä viettävät päivän tarhoissa hyvien treenimaastojen vieressä kotitarhojen lisäksi. Tänä syksynä koirat ovat päässeet vuorotellen myös kaupunkihuskyiksi pareittain. Kerrostalossa hyvien lenkkimaastojen vieressä ei tunnu tuottavan kaupunkilaiselämäkään ongelmia.

Syksyn treenit on ajettu 6-7 koiran valjakolla. Kaima ei aivan joka kerta pääse mukaan. Säät ovat olleet melko kurjat treenaamisen kannalta. Välillä on tosin hetkellisesti saatu nauttia pienestä pakkasesta.

Friends Geea and Kaima

Jätkä some weeks before his 15 years birthday.

Kaima

Kaima, the city dog

Too fast to mobile phone camera (Yepla, Sola, Kaima, Siina)

Sepe

Siina, Geea and Sola likes forest walks

Taiku and Kaima

Sola and Yepla

Sola and Yepla train with kickbike

Taikuu

Sepe leads team.

Typical autmn weather and darkness

Jämi, Finnish champion dry land race

17-19.10 There was traditional training weekend in Jämi. We were there with whole pack and trained with seven dogs team. This time we were only tourists. In stake-out area dogs behaved good. They are all easy travel company.
In the cart race there were 160 competitors. We handled some teams and followed the race both day.  There were also many sled dog equipment shops. Sepe got new harness.
____________________________________________

17-19.10 oli vuorossa Jämin perinteinen syysleiri ja sulanmaan SM-kilpailut. Olimme paikalla koko lauman voimin. Treenit tapahtuivat pe ja la seitsemän koiran voimin mönkijällä ja sunnuntaina kahden koiran erissä kickbikella. Lauantaina saatiin esimakua talvesta, kun lunta satoi sen verran, että maa oli valkea. Koirat osasivat ottaa ketjuissa rauhassa, ovathan ne kaikki tottuneita reissaajia.
Paikalla oli paljon tuttuja ja kisassa 160 osallistujaa eli seurattavaa ja handlattavaa riitti. Ilahduttavasti paikalla oli myös paljon uusia tiimejä. Myyntikojuista tuli ostettua kaikenlaista tarpeellista. Sepe sai uudet valjaat, jotka tuntuvat sopivan sille hyvin.

Winter is near?

Good trails to train.

This time Sola and Siina in lead.

Specialty show

 This year Siberian Husky Club's Specialty Show was 13-14.9.2014 in Kotka. Judges Esko Nummijärvi and Tapio Kakko judged about 300 siberians. We were there with Taiku, Nome, Siina, Sola and Sepe. Days went fast: watch rings, speak with husky people and also show some dogs in rings.

Taiku was in ring Saturday working class. Judge was Tapio Kakko. Taiku behaved good in  the ring and got result Very Good.

Specialty show results
_______________________________________

Tänä vuonna erikoisnäyttely pidettiin Kotkassa 13-14.9. Lauantaina oltiin paikalla koko perheen voimin ja koirista mukana olivat Taiku, Nome, Siina, Sola ja Sepe. Esko Nummijärven ja Tapio Kakon arvosteltavaksi oli ilmoitettu  300 siperialaista. Päivät kuluivat kehiä katsellessa ja tuttujen kanssa jutellessa. Muutaman kerran tuli kehässä pyörähdettyä muiden koirien kanssa. Yötä ei tarvinnut suunnitellusti nukkua autossa, vaan päästiin mukavaan seuraan mökkimajoitukseen.

Omista koirista kehässä arvosteltavana kävi Taiku. Ison käyttöluokan arvosteli Tapio Kakko. Taiku esiintyi kehässä kivasti ja oikein reippaasti. Arvostelu oli aikalailla sellainen kuin sen pitäisikin olla.

Taiku KÄY EH

Rodunomainen lähestyttäessä. Keskikokoa kookkaampi. Hyvä raajakorkeus, riittävä rungon mitta. Hyvän mallinen, kevyehkö pää. Riittävät etukulmaukset. Hyvä viisto välikämmen. Saisi kulmautua takaa hieman voimakkaammin. Erinomainen tiheä karvanlaatu. Liikkuu tasapainoisesti riittävällä askelmitalla, edestä kapeasti. Erinomainen luonne ja esiintyminen. Olkavarsi saisi olla viistompi.

 Erikoisnäyttelyn tulokset

Taiku waits before ring (C) Ilona Pakarinen

Taiku in the ring.

Taiku in the ring. (c) Kati Molander

Nome, 14 years old was also in show. (C) Ilona Pakarinen

Nome (c) Ilona Pakarinen

Witsi 25.3.2005-10.9.2014

Witsi's cancer went too bad and it was time to do last decision . She spent last summer inside-dog with her pack without rules. Pack and mushing team isn't same without Witsi.

Witsi was nearly perfect dog to us. She was always easy and work at full when it was time to do something. When Witsi wasn't in work, she was calm.
Witsi worked allways hard in harness, mostly in lead. She was our first trained working champion. Witsi went good also in dog shows. She was near double champion (2*CERT+RE-CERT). She loved also agility and was fast. One more LUVA-result and she would go up to highest class (3). She would have mach potential also in obedience. She knew all commands exact.
There is many things that can't tell with results. Witsi has lot of good features. She was selfconfident, happy and tail wagged all the time.
Witsi is mother to our first and only litter. Her features can see in her puppies at home; Yepla (from first litter), Siina, Sola and Sepe (second litter).
_______________________________________________________

Reilu vuosi aikaisemmin ensimmäisen kerran Witsillä havaittu ja muutamaan kertaan jo leikattu patti oli kesän jälkeen kasvanut jo hurjan suureksi vasemman korvan ja posken viereen. Kesällä Witsi vietti vielä suht normaalia elämää (mitä nyt komenteli, kun huomasi saavansa kaikessa periksi). Syksyllä kasvain alkoi kuitenkin tehdä Witsin elämästä turhan hankalaa, joten se oli aika päästää viimeiselle matkalle :(
Kovin tuntuu tarha tyhjältä ja valjakko vajaalta ilman Witsiä.

Witsi oli kaikin puolin meille erittäin sopiva koira. Sen kanssa oli  mukava elää ja se toimi aina täysillä harrastuksissa. Kuitenkin, jos mitään ei tapahtunut, Witsi osasi ottaa rennosti.
 Vetokoirana Witsi oli vallan mainio ja sisukas. Se on ensimmäinen itse kouluttamamme käyttövalio. Näyttelyissäkin Witsi menestyi ihan kivasti täplikkyydestään huolimatta, valiotuminenkin oli melko lähellä, 2*Sert ja Vara-Sert.  Agilityssa välillä sillä oli aavistuksen turhan kiire edetä, mutta pääasiassa teki puhdasta rataa (jos vaan ohjaaja osasi ohjata ;) ). Korkein 3-luokka jäi yhden LUVA-tuloksen päähän. Tokossakin Witsillä olisi ollut varsin hyvät edellytykset ALO/BH:ssa ja sen kanssa olikin tarkoitus kisata vetouran jälkeen.
Kaikkea ei kuitenkaan voi mitata tuloksilla, vaikka ne jotain kertoisivatkin. Witsissä oli paljon hyviä ominaisuuksia. Luonteeltaan se oli itsevarma iloinen hännänheiluttaja ja aina nuolemassa.
Witsi on myös ensimmäisen ja ainoan pentueemme emo. Joitain Witsin piirteitä on sen kotiin jääneissä jälkeläisissä; Yeplassa (ekasta pentueesta), Siinassa, Solassa ja Sepessä (toka pentue).

9.9.2014 Witsi shows her trick (on shoes).

9.9.2014 Last walking, no leash needed

9.9.2014 Trail that we have gone so many times.

9.9.2014 Back to home last time

Autumn 2011, Witsi in Isdalen

Happy Witsi

 Winter 2008. Witsi loved to work (Jätkä and Witsi in lead). Wheel dogs Uwa and Luna have also gone. Geea and Nome in swing.

Winter 2008, Äkry-race Witsi leaded team alone (Antti and Witsi's half brothers Jätkä & Nome at finish line)

Kungsleden, Nikkaluokta-Abisko + Kebnekaise

22.8 Start to Anne's annual hiking trip, this time with Yepla. First by train from Helsinki to Tampere and then by train Tampere to Kemi.

22.8 Anne ja Yepla lähtivät jo perinteeksi muodostuneelle Lapin vaellukselle. Tällä kertaa suuntana oli Pohjois-Ruotsi. Juna Helsingistä lähti ilta kahdeksalta. Lemmikkiosastolla oli kolme koiraa ja matkatavaroiden kanssa tuli hieman ahdasta, mutta hyvin selvittiin. Tampereella vaihdettiin junaa Kemiin. Lemmikkihytissä taas kolme koiraa + kani. Yllättäen Yepla taisi koirista vähiten välittää kanista, vaikka matkusti sen vieressä. Nätisti se nukkui yön, mitä nyt kävi uteliaana tutkimassa muiden kassit omistajan vessakäynnin aikana.

23.8 Abisko-Abiskojaure (17 km)
At morning we were in Kemi and changed to Kemi-Tornio train. From Tornio it was about 3km walk to Haparanda (Sweden). Then we went by bus to Luulaja. Last step was by Arctic Circle train to Abisko. Landscapes were wonderful after Kiruna!
Finally, after 22 hours travel, we were in Abisko national park. First evening we walked along Abisko national park and Kungsleden. Our firs tent camp was near national park border.

23.8 Aamulla kuudelta olimme Kemissä ja vaihdoimme Tornion junaan. Torniosta suoritettiin vaelluksen ensimmäinen kävelyosuus (3 km) Haaparantaan Ruotsiin. Haaparanta-Luulaja väli meni bussissa helposti Yepla penkin alla. Luulajassa vaihdoimme Arctic Circle Train:iin eli junalla kohti Narvikia. Koiraosastolla oli kolme muuta koiraa ja juttu luisti. Kiirunan jälkeen maisemat olivat Abiskoon saakka aivan mahtavat!
Abiskon turistiasemalla oltiin hieman neljän jälkeen. Vähän piti järjestellä tavaroita ja sitten matkaan intoa puhkuvan koiran kanssa aurinkoisessa säässä. Ensimmäinen ilta kuljettiin Abiskon kansallispuistossa ja maisemat olivat jo tässä vaiheessa upeita, vaikka puustoakin oli vielä. Abiskojauren jälkeen pystytettiin teltta aivan kansallispuiston rajalle. Takana oli pitkä päivä ja  yö eli uni maitti.

23.8 Waiting train in Kemi 6.00 o'clock.

23.8 After some kilometers there was first meditation place / Abisko national park

23.8 Evening in Abisko national park after long day. Abiskojaure on right, on left and our first tent camp behind it.

24.8 Abiskojaure-Alesjaure (22 km)
24.8 Aamuauringossa vaellus jatkui kohti Alesjaurea. Ensin kiivettiin kunnon rinnettä. Yepla ylitti aivan epäröimättä ensimmäisen ritiläriippusillan. Enää ei ollut puita estämässsä jylhiä maisemia. Ruokatauon pidimme upean kirkkaan ja hieman vihertävän järven rannalla. Yksi hienoimpia ruokailupaikkoja koskaan! Matkaa Alesjaurelle olisi voinut  lyhentää venekyydillä, mutta rantoja pitkin kävely sujui helposti mukavassa seurassa. Alesjauren tunturiasemalla olisi voinut yöpyä eri rakennusten huoneissa. Päärakennuksessa oli myös (kuivatarvike)kauppa, jossa hyvin laaja valikoima kaikkea, mitä vaelluksella voisi kuvitella tarvitsevansa.Yöksi jatkoimme parin kilometrin päähän telttailemaan. Alesjauren sillalla Yepla aiheutti sydämmentykytyksiä. Sen mielestä olisi ollut aivan ok hypätä veteen 10m korkeudesta riippusillalta. Jatkossa se joutuikin kulkemaan sillat aivan vieressä pannasta pitäen.

24.8 Yepla

24.8 One of the most beautiful food break place

24.8 Tired Yepla and tent place near Alesjaure

25.8 Alesjaure-(5 km before) Sälka (20km)
25.8 Yö oli ollut melko tuulinen ja kylmä. Maa oli aamulla huurussa. Laaksoa pitkin suuntasimme ylös tunturin rinteelle Tjätkan tuvalle ruokatauolle. Tupavahti tarjosi mehua ja kertoi, että tuvan palvelut oliisivat maksullisia, mutta suihku olisi ilmainen (tarkoitti siis jäätiköltä laskevan joen vesiputousta ;) ). Pihalla vietetyn ruokatauon jälkeen matka jatkui reitin korkeimmalle kohdalle reiluun tuhanteen metriin, jonka jälkeen edessä avautui huikeat maisemat pitkään tunturien reunustamaan laaksoon. Yöpymispaikka oli juuri tuolla alhaalla laaksossa joen rannalla. Illalla oli aikaa käydä vielä joessa pulahtamassa.

25.8 Lunch break in Tjätka. There was ice/snow in river.

25.8 Trail up to Tjätkapasset

25.8 Highest point in Kungsleden. Yepla spend break in Tjätkapasset.

25.8 Beautiful landscapes. To this valley went our trail.

25.8 Meditation place and valley.

25.8 Finally in valley. 

26.8 Sälka- (3 km after) Singi (20 km)
26.8 Aamupäivällä ohitimme Sälkan tuvan. Sen pihassa pyöri kiirunaparvi, jota Yepla kyttäili. Muuten matka sujui joutuisasti. Ensimmäistä kertaa muiden huippujen välistä näkyi myös Kebnekaise, Ruotsin korkein huippu. Ruokatauon jälkeen kierrettiin Singin tuvan kautta ja poistuttiin sitten Kungsledeniltä itää kohti. Hyvä leiripaikka löytyi ylätunturista Lassajarven rannalta hieman jo kauempana polulta. Ylhäällä sijainneessa tunturijärvessä oli hyvä pulahtaa iltasella. Yeplaa ei saanut mihinkään kiinni, mutta kiltisti se odotti paikallaan uimareissun ajan.

26.8 Sälka fjällstation. Many different huts.

26.8 Lunch break near Kuopperjåkka, top of Kebnekaise on rignt (whitw mountain)

26.8 Lassajarvi, our tent place was in centre of photo.

27.8 Lassajarvi-Kebnekaise fjällstation (14 km)
27.8 Edessä oli hieman kevyempi päivä. Jyrkkien tunturien välistä jatkoimme matkaa kohti Kebnekaisen tunturiasemaa. Ensimmäistä kertaa koko aikana myös kännykälle löytyi verkkoa iltapäivästä. Mitä lähemmäs Kebnekaisea tultiin, sitä enemmän väkeä tuntui olevan liikkeellä. Teltta jäi pystyyn suojaiseen tunturikoivikkoon ja sitten "kylille". Kebnekaisen tunturikeskuksella oli vilskettä ja paljon väkeä. Ensin kävimme vuokraamassa repun huomista varten ja samalla selvisi, ettei huiputtamiseen tarvittaisi jäärautoja nyt kun uusi lumi oli satanut. Seuraavaksi piti käydä tutustumassa tunturiaseman kauppaan, josta sai myös tuoretta syötävää. Illaksi palasimme teltalle pakkailemaan seuraavaa päivää varten.

27.8 Windy morning. Working dog in work: Yepla knows, how tent stays dawn in wind.

27.8 Beautiful day again, way to Kebnekaise fjällstation

28.8 Kebenkaise fjällstation- Kebnekaise (2107 m)-Kebnekaise fjällstation
Kebnekaise is the highest point in Sweden.
28.8 Aamulla hieman ennen seitsemää kaikki oli valmista ja suuntasimme pelkällä päivärepulla Kebnekaisen (2107 m) huiputukseen. Edellä näytti jo menevän muutama porukka suuntana sama päämäärä. Alkumatkastakin nousu jo tuntui, mutta sitten se muuttui yhä kivisemmäksi ja jyrkemmäksi. Välillä sai varoa edellä kulkevien jäljessä vieriviä kiviä. Välillä piti käyttää käsiä apuna, että voisi kiivetä ylöspäin. Paikoin reitti näytti niin vaativalta, ettei kyseisestä kohdasta olisi tullut mieleenkään kulkea ellei olisi tiennyt reitin menevän siitä. Yeplasta oli mukavasti apua kivikkoja kiivetessä. Vierravarrin huipulla maisemat olivat kadonneet kokonaan pilviin. Taivaalta satoi lunta. Seuraavana suunta oli hetkeksi alaspäin, joten Yepla sai kulkea kaulapannassa ja selän takana. Kaffedalenista lähdettiin viimeiselle nousuosuudelle.
Ylempänä kivikko alkoi muuttua lumeksi ja jäätiköksi. Lopulta ylhäällä näkyi uudempi topstuga ja helikopteri kävi pörräämässä yläpuolella. Sen jälkeen suuntasimme vanhalle tuvalle ja ylös kohti valkoista (maassa lunta, taivas sumussa). Onneksi edellä kulki toinen vaeltaja, joka tiesi mihin suunta. Välillä seurasimme lumeen jääneitä jälkiä, kun edessä kulkevaa ei näkynyt. Pieni nousuharjanne ja yhtäkkiä nousu ei enää jatkunutkaan. Olimme huipulla! Olimme myös tuon ruotsalaisen vaeltajan kanssa päivän ekat huiputtajat. Huippu oli todella kapea lumiharjanne, jonka toisella laidalla suora pudotus alas ja toisella hieman loivempi (kuvassa). Kontaten olo tuntui turvallisimmalta :)  Valitettavasti sää oli pilvinen eli maisemat jäivät näkemättä.
Alaspäin tulo oli melkoista kengillä laskettelua. Välillä tultiin pyllymäkeä, joka oli kuitenkin jyrkkyyden vuoksi turhan pelottavaa. Topstuganilla pidimme Yeplan kanssa ruokatauon. Sitten tuskaisen hidasta ja varovaista alastuloa kivikossa. Yepla kulki mahtavasti kaulapannassa seläntakana. Noin 11h reissun jälkeen oltiin takaisin teltalla. Suuntasimme vielä repun palautukseen ja lämmittelemään fjällstationille. Sen jälkeen uni maittoi.

28.8 Ready to go up, half way in top of Vierranvarri

28.8  Finally top of Kebnekaise (2107 m)

28.8 Yepla looked down from top. Top was narrow ridge.

28.8. Trail down was very steep.

28.8 Day was cloudy, but some landscapes.

28.8 Nearly "home".  About 4 km to Kebnekaise fjällstation.

29.9 Kenekaise fjällstation- Tarafala- (3 km after) Kebnekaise fjällstation (17 km)
29.9 Aamulla herätys oli hieman myöhemmin. Edellinen päivä tuntui jaloissa ja tassuissa (kulumia). Tavaroita kuskattiin vain noin 5 km joen varteen. Tästä jatkettiin ilman kantamuksia ylös Tarafalaan. Maisemat olivat taas upeita. Jäätiköt laskivat alas lampiin ja järviin. Kebnekaisen huippu erottui kirkkaassa säässä hyvin. Tarafalan tuvalla voetetyn tauon jälkeen palasimme takaisin leiriin.

29.9 Camp near Kebnekaise fjällstation. Kittelbacken is the right mountain.

29.8 Near Tarafala. There was beutiful glaciers.

30.9 Kebnekaise - Nikkaluokta (19 km)
30.9 Leiripaikka kovasti virtaavan joen varrella tarkoitti, että teltta ja tavarat olivat aamulla kovin kosteita. Palasimme takaisin Kebenkaise-Nikkaluokta -reitin varteen ja suuntasimme retken päätepistettä, Nikkaluoktaa kohti. Väkeä oli selkeästi enemmän liikenteessä tällä välillä. Ruokatauko pidettiin venetaxin pysähdyspaikan vieressä. Kävelimme kuitenkin koko matkan. Pidempi tauko tuli pidettyä myös n. 5 km ennen Nikkaluoktaa venetaxin toisessa rannassa. Paikalla oli myös kioski, josta sai tuoretta syötävää. Yepla kävi uimassa hienoissa maisemissa, jossa taustalla näkyivät tutut huiput. Alkuillasta saavuimme Nikkaluoktan leirintä/majoitusalueelle. Ilta kului tavaroita pakatessa ja suihkussa käydessä. Yepla sai paljon ystäviä alueella yöpyneistä vaeltajista.

30.8 Lunch time

30.8 Nice place to swim, Kebnekaise is in right.

31.9 Time to go home. We did a little morning walk and say good bye to mountains. The bus from Nikkaluokta to Kiruna was full, but Yepla slept under the seat. From Kiruna we travekked by bus to Pajala. There it was hour break and after that by bus to Haparanda. Only possibility to arrive night train from Kemi to Tampere was take a taxi from Tornio to Kemi. Morning we changed train Tampere-Helsinki. Antti brought us to home from Helsinki and after 20 hours travel we were home again.
31.9 Aamulla kävimme pienellä kävelyllä. Kappelimäeltä näkyi hyvin vielä tutut tunturit. Sitten oli vuorossa teltan purku ja bussin odottelua. Bussi pääsi lähtemään myöhässä ja siinä oli varsin ahdasta. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet kyytiin. Yepla veteli sikeitä jossain ihmisten jalkojen ja tavaroiden alla, mutta sitä ei näyttänyt mikään häiritsevän enää. Kiirunassa vaihdoimme Pajalan bussiin. Koirille & omistajille oli varattu yksi penkkiväli ja Yepla saikin matkustaa vieretysten ruotsalaiskoiran kanssa. Pajalassa odottelimme tunnin ja kävimme kaupassa. Sitten suuntasimme bussilla alas Torniojokilaaksoa Haaparantaan. Illan pimetessä taxi nousi meidät Haaparannasta ja vei Kemin juna-asemalle. Näin kerkesimme juuri yöjunaan. Aamulla vaihdettiin vielä Tampere-Helsinki junaan työmatkalaisten sekaan. Antti kävi hakemassa matkalaiset Pasilasta kotiin ja 20 tunnin matkustuksen jälkeen olimme viimein kotona.

31.8 Good bye mountains!

31.9 Waiting bus in Kiruna

31.9 Tired hiking company in bus.

1.9.2014 Yepla was very tired after 10 days trip.

Säät suosivat koko reissun. Sadetta ei tullut kertaakaan ja päivisin oli T-paitakelit. Vaikka oltiin melko ylhäällä tunturissa, ei myöskään tuullut nimeksikään. Puhdasta vettä oli saatavissa lukuisista joista ja puroista. Muita kulkijoita reitillä liikkui jonkin verran. Kebenekaisen ympäristössä ja Nikkaluoktan suuntaan ei tarvinnut kulkea yksin.
Kungsleden oli suht helposti kuljettavissa ja koiran kanssa olisi saanut yöpyä tuvissakin koirahuoneessa (tietysti maksua vastaan). Etukäteen oli tiedossa, että Kebnekaiselle saattaisi tulla hankaluuksia koiran kanssa. Reitti oli pelkkää melko vaarallistakin kivikkoa. Hyvin Yepla selviytyi silti.
Yepla yllätti reissussa helppoudellaan. Se käyttäyti oikein hienosti kaikkialla. Sopulien perään ryntäili välillä, mutta muuten se oli oiva kantojuhta. Se myös ymmärsi, milloin olisi kuljettava varovasti tai vaeltajan takana. Leirissä Yeppis nukkui/lepäsi ulkona tai teltassa siinä mihin näytettiin, eikä haahuillut muualle. Kiltisti se odotti myös itsekseen, minne sen jättikään.  Julkisissa kulkuneuvoissa se osasi ottaa pitkät matkustusajat rennosti.
Suomeen verrattuna tunturit/vuoret olivat jyrkempiä, korkeampia ja terävämpiä. Jäätiköitäkin näkyi useampia. Maisemat olivat upeat koko matkan.
Kokonaisuudessaan reilun 10 päivän reissu onnistui oikein mahtavasti ja kaikki sujui nappiin :)