Sunday 17 September 2017

8.7 Dogs show in Mikkeli and 9.7 in Karjaa

8.7 Judge Mari Pajaskoski (Kennel Arctic Soul), 20 siberians

Soyka EXC1, CQ, 2.nd best female, CERT

Geea VET EXC1,CQ, 3.rd best female, Re-Cert, BOS-vet

9.7 Judge Marja Talvitie, 4 siberians

Geea VET EXC1, BOS-vet
__________________________________

8.7 Geea ja Soyka kävivät Mikkelin näyttelyssä kasvattajatuomari Mari Pajaskosken arvioitavana todella mukavin tuloksin. Molemmat pääsivät PN-kehään ja sijoittuivat.  Kiitos Marjolle Geea-vanhuksen handleroimisesta paras narttu-kehässä. Soyka esiintyi myös Icesmile's:n kasvattajaluokassa parin 12 v. veteraanin ja Irniq-veljensä kanssa, sijoitus KP ja ROP-kasvattaja. 

Soyka NUO ERI1 SA, PN2, SERT
1v 9kk Koon ylärajoilla. Oikeat mittasuhteet ja hyvä raajakorkeus. Kokoon sopiva raajaluusto. Hieman kapeapiirteinen ja voimakasilmeinen pää, jossa kuitenkin oikeat mittasuhteet. Hyvät korvat. Hyvä rintakehän syvyys ja pituus. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu erinomaisella aseklpituudella ja -voimalla. Hieman löysästi edestä. Pitkä, hieman jyrkkä lantio. Hyvä kesäkarva.
 Geea VET ERI1 SA, PN3, Vara-SERT , VSP-vet
10,5 v. Keksikokoa kookkampi. Hyvät mittasuhteet ja sopiva raajaluusto ja hyvä rintakehä. Kaunis pää ja ilme. Oikea-asentoiset kookkat korvat. Kauttaaltaan tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu edelleen sivusta hyvin. Hieman löysästi takaa. Erinomainen karvanlaatu. Miellyttävä luonne. Hetkittäin kaarteissa epäpuhdas liike.

9.7 Geea kävi Marja Talvitien arvosteltavana Karjaalla.  Se sattui olemaan ainoa siperianhuskynarttu kehässä. Uroksiakin oli paikalla vain yksi pentu ja kaksi valioveteraania.

Geea VET ERI1, VSP-vet
 Kookas erittäin hyvän tyypppinen. Hyvä pää, hieman haja-asentoiset korvat. Erinomainen kaula. Niukahkot etu- ja hyvät takakulmaukset. Erinomainen karvanlaatu. Ikä näkyy jo takaliikkeessä.
8.7 Soyka in Mikkeli (c) Iita Parikka
8.7 Soyka in Mikkeli (c) Iita Parikka

Friday 8 September 2017

Nome 25.10.2000- 6.7.2017

Nome was our second siberian and has "allways" run in our team. He was real pack dog and loved to be member of pack. He had many hoppies: agility, obedince, dog shows and mushing. Nome was also good hiking and run company and ofcource pet, soft and easy by nature. He lived long (nerly 17 years) and active life.
________________________________________________________

Nome jouduttiin nukuttamaan ikiuneen vajaan 17 vuoden iässä. Vanhuksen suolistossa joku lopulta petti.
Pitkään Nome kuitenkin jaksoi liikkua muiden mukana. Valjakkojutuista se taisi jäädä eläkkeelle 13 vuotiaana, mutta päivittäisiä lenkkejä se kävi aivan viimeisiin päiviin asti.

Nome on kuulunut laumaan "aina", olihan se toinen koiramme ja ensimmäinen uroksemme. Nome muutti laumaan 1,5 vuotta ensimmäisen huskymme Lunan jälkeen. Riitta oli jo kolme vuotta aikaisemmin Jämin erkkarissa huskyja katsellessa puhunut, kuinka hän joskus haluaisi silloin vielä hyvin nuoresta Jankasta pennun.

Koti- ja seurakoirana Nome oli mitä mukavin. Nome oli varsinainen laumakoira ja hyvin seuraa kaipaava. Nomesta kaikki oli hyvin, kunhan kaikilla muilla asiat oli hyvin. Se oli siksi myös helposti koulutettavissa ja vapaana pidettävissä sekä kaikkien kaveri. Myöhemmin hieman vanhemman lähes täysveli Jätkän saavuttua laumaan sai Nome siitä varsinaisen sielunkumppanin. Nome piti myös pennuista hyvää huolta ja se on saanutkin toimia Lunaa lukuunottamatta kaikkien koiriemme "lastenlikkana". Vielä viimeisinä viikkoinaan se ehti tutustua Metka-pentuun. Huonona puolena todellisena laumakoirana Nomella oli pientä eroaahdistusta yksin jäädessään. Onneksi sen ei oikeastaan koskaan tarvinnut olla yksin, kun myöhemmin lauma kasvoi.

Nome juoksi niin aloittelevassa valjakossamme kuin myöhemmin kisajohtajanakin. Aloittelijoiden virheistä huolimatta siitä kehittyi kelpo vetokoira, tasaisen varma kulkija. Varsinkin kilpailuissa se syttyi ja juoksi innolla pääasissa sprinttiä, mutta johtipa se kerran Tervastulillakin vajat 150 km. Alkuaikoina Nome osallistui myös pariin koirahiihtokilpailuun. Jäällä ja avoimella kentällä johtajana juoksemiseen tarvittavaa itseluottamusta Nomelta puuttui nuorempana, mutta vanhemmiten 7-8 vuoden iässä sekin onnistui jo hyvin.

Nome suoritti BH-kokeen varsin nuorena ja vähällä harjoittelulla. Lisäksi se kävi möllitokokilpailuissa ja olisi varmasti suoriutunut alokasluokastakin kunnialla. Näyttelyissä Nomea oli helppo esittää ja sai se sieltäkin ihan mukavia tuloksia tosin jääden usein Jätkän varjoon. Vetämisen lisäksi Nomen suosikkilaji taisi kuitenkin olla agility, jossa se kisasi lopulta MAXI2-luokassa. Kontaktit ja laajat kaarrokset olivat Nomen murheenkryyni, mutta muuten se eteni radalla vauhdilla joka hetkestä ihmisen kanssa tekemisestä nauttien.


12/2000 Nearly 17 years agoyoung Antti and Nome
8/2008 Nome in Kilpisjärvi. Nome was also good hiking company.

8/2008 Nome
2009 Nome's head (c) Mira Orko
2006? Nome (and Jätkä) in lead near finnish line, Ohkola sprint-race (c) Merja Laine
12/2005 Our first team (Nome and Jätkä in lead, Luna and Uwa wheel), good memories
Nome had nice movements
2005 Tervakoski dog show (c) Katariina Salo
2008 in Siberian husky club specility show, 4.th in working class (c) Maria Heinola
2004? Valkeakoski sprint race (c) Katariina Salo
2010 Happy agility husky in race (c) Arttu Syrjälä

1-2.7 Karnaistenkorpi

1-2.7 Anne did a litttle over night trip with Fanta, Geea and Metka-puppy to Karnaistenkorpi. Area is typical finish nature. Under the area is finish biggest highway. Night went good in lean-to and it was good experience to Metka.
_____________________________

Kun Metka oli ollut laumassa viikon, oli aika suunnata ensimmäiselle retkelle. Kävelyreitti ei tietenkään voisi olla pennun kanssa kovinkaan pitkä ja teltan sijasta olisi varmempaa yöpyä laavulla tai laavukankaan alla.

Kohteeksi valikoitui Karnaistenkorpi, josta on useasti ajettu ohi, mutta paikalla ei ole tullut koskaan käytyä. Retkikohteena paikka on siitä erikoinen, että se sijaitsee keskellä Helsinki-Turku moottoritietä. Moottoritie siis kulkee Karnaisten korven alla tunnelissa noin 3km matkalla. Metsästä löytyi ihan kivat polkureitit ja pari lampea. Väkeä ei ollut liikkeelä paljoakaan, pari porukkaa.

Liikkeelle lähdettiin Jantoniementien parkkipaikalta, josta matkaa Sorvalammen laavulle kertyi pari kilometriä. Matkalla ohitettiin mm. Ahvenlampi laavuineen, joka sijaitsee lähes moottoritien päällä. Jostain kaukaisuudesta kantautui jotain moottoritien ääniä. Pienessä vesisateessa Sorvalammen laavulla ei ollut ketään, joten nuotion jälkeen yövyttiin siinä. Myös Geea ja Fanta pääsivät ripottelevasta sateesta laavun suojaan nukkumaan. Kaikki kolme nukkuivat kiinni makuupussissa; Fanta toisella puolella ja Geea toisella ja Metka jalkojen päällä. Koirat nukkuivat yön hyvin, mutta ihmiselle hyttyset tuottivat hieman pään vaivaa. Aamupalan jälkeen jatkettiin Kisakallion kautta toista reittiä palaten autolle. Matkaa taisi kertyä viitisen kilometriä. Lyhyt ja onnistunut ensikosketus Metkalle retkikoiran elämään :)

1.7 Evening at Sorvalampi
2.7 Metka, Fanta and Geea ready to go again
2.7 A little dog waiting breakfost

2.7 Fanta, Metka and Geea
2.7 Back to car

22.6 Metka-puppy


 22.6 Our pack got new member. Terikjään Birre "Metka"is after SM-REK-8-17 Arctic Soul Icecream and Sainen Jäämies. Her breeder is Anu Parikka.
______________________________________________________
 
Juhannusaaton aattona lauman vahvuus kasvoi yhdellä, kun Metka saapui junalla Imatralta laumaan. Viralliselta nimeltään Metka on Terikjään Birre, kasvattajana Anu Parikka. Sen emä on SM-REK-8-17 Arctic Soul Icecream "Blanca" ja isänä Sainen Jäämies "Kimi. Toiveissa on, että pennusta kehittyisi vanhempiensa tasoinen rekikoira. Anulle ja Mikalle kiitos mukavasta pennusta ja matkajärjestelyavusta!

Metka on varsin metka tapaus. Reipas, mutta harkitsevainen pentu. Nopeasti se sopeutui uuteen kotiin ja laumaan. Vanhimmat koirat Nome ja Geea ovat saaneet olla sisällä Metkan seurana. Nuorimmat Fanta ja Soyka taas ovat hyvää leikkiseuraa ja jaksavat touhuta.

Metka in new home
Eight weeks
Run
Five weeks, in breeders garden
Five weeks


Spring photos

After sled season dogs got mushing trips randomly. They were good run training company on trails. It was nice to run with 2-4 dogs in different nationalparks and forest trails.
_______________________________________________________

Koirien kevät kului satunnaisilla vetoreissuilla ja säännöllisemmillä juoksulenkeillä poluilla. Karhunkierroksen (84km) polkujuoksua varten tuli pitkillä juoksulenkeillä käytyä niin Liesjärven kansallispuistossa, Ilvesreitillä, Nuuksiossa, Kauhalan ulkoilualueella kuin ihan lähimetsissäkin.

22.4 Trail dogs Siina and Soyka, Liesjärvi National park
22.4 Trail run at Kyynärharju

23.4 Mushing trip with lunch break (Siina, Taiku, Fanta and Yepla)

23.4 Waiting to go again
15.5 Morning run and obedince training, all pack

27.5 Kiutaköngäs (Karhunkierros-trail), trail running race
27.5 Karhunkierrostrail run, 84km and 13h 24 min

10.6 The pond and swamp near kennel

10.6 Geea, Soyka and Kaima  every day evening walk


10.6 Geea, 10,5 years
14.6 Swamp walking with Yepla, Geea, Sola and Kaima

Thursday 7 September 2017

1.5 Dog show in Lahti


Judge Perttu Ståhlberg

Soyka, EXC, CQ, 3.rd best female, Re-Cert
_______________________________________________________

1.5  Soyka kävi Perttu Ståhlbergin arvioitavana Lahden ryhmänäyttelyssä. Paikalla taisi olla reiku parikymmentä siperialaista. Hyvinhän ne näytelmät sujuivat :)

Soyka, ERI1, SA, PN3, Vara-sert
Koon ylärajalla. Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Hieman etunojaiset korvat. Hyvä kaula ja selkä. Riittävästi kulmautunut edestä paremmin takaa. Hyvä karvanlaatu ja hyväasentoinen häntä. Liikkuu tasapainoisella vapaalla askeleella.

1.5 Soyka in ring (c) Maritsa Vesalainen

Hiking in Teijo

15-16.4 Fanta, Sola and Anne did hiking trip to Teijo National park. 15.4 we walked to Hamarinjärvi camping, spent night there in tent and morning went back to car. After a little car trip we met Kata, Enne and Lysti. We did day hiking trip with them. Food on fire was perfect: handmade pizza and cinnamon buns.
_________________________________________________________

Pääsiäislauantaina ja -sunnuntaina tehtiin retki Teijoon. Mukaan pääsivät Sola ja Fanta tällä kertaa. Lauantai-illalla käveltiin Kirjakkalassa Nikkallion kautta kohti yöpymispaikkaa. Sää oli varsin mielenkiintoinen. Mäeltä näki, kuinka jossain paistaa aurinko ja jossain sataa lunta. Pian lumisade värjäsi maaston valkoiseksi. Telttailu Hamarijärvellä sujui hyvin ja aamulla nukuttiin melko pitkää. Aamupuurojen ja teltan kasaamisen jälkeen palattiin autolle ja matka jatkui Teijon luontotalolle Matildajärvelle. Sieltä jatkoimme tuttujen retkikaveriden Katan, Ennen ja Lystin kanssa päiväretkelle.

Päiväretken reitti kulki Matildajärveä vastapäivään kiertäen kohti Kalasunttia. Ennen vetolossia Kalasunttiin kävimme katsastamassa myös näköalakalliot. Vetolossilta jäät olivat lähteneet jokunen päivä aikaisemmin. Lossin vetoköysi oli tietysti melko jäätvää vettä, mutta ylitys sujui ok paitsi Fanta jännitti kovin kulkumuotoa. Kalasuntin laavulla olikin vuorossa kunnon kokkailut: ihan alusta asti retkiolosuhteissa nuotiolla tehtyä gluteenitonta pizzaa ja korvapuusteja. Aikaa meni kohtuu kauan, mutta lopputulokset olivat oikein oivallisia!

Muutama vinkki löytyi muualta jo etukäteen, ettei kaikkea tarvitse opetella kantapään kautta. Pizzaa ei kannata paistaa suoraan leivinpaperilla trangian pannulla vaan väliin laittaa esin. foliomyttyjä, jotka pitävät pizzapohjan irti kannesta. Pizzan ja samoin korvapuutien päälle kannattaa laittaa folio
tasaisemman paistumisen takaamiseksi. Korvapuustien lopputulos on paras paistettaessa ne suoraan tihellä grilliritilällä. Molemmat olisi tooteutettavissa myös nopeammalla tahdilla, jos pizzataikinan tekisi valmiiksi tai korvapuusteissa tekemällä täytetyn pötkön valmiiksi reppuun.




Solalla alkoi jo ihmisten ruokatauon aikana tulla nälkä tai tylsyys, kun sen piti inistä odotellessa. Kalasuntista jatkettiin samaa reittiä Matildajärven rantaan. Fanta alkoi jo valmiiksi pakittaa lossin läheisyydessä. Tuntui, että se jännitti paluukyytiä vielä enemmän kuin mennessä. Matildajärvellä jatkettiin kiertoa vastapäivään ja jossain vaiheessa pidettiin korvapuutitauko. Ennen autolle palaamista poikkesimme vielä Jeturkastin kautta. Koko päivä meni kivasti reippaillessa ja kokkaillessa hyvässä kevätsäässä.


15.4 Snow on the trail (Hamarijärvi)

16.4 Morning at Hamarijärvi camping place

16.4 Not very warm, but sunny morning
16.4 Sola and Fanta on Sahajärvi hill

16.4 Way over the Sahajärvi lake (Enne, Lysti and Sola)
16.4 Fanta doesn't like it.
16.4 Near Matildajärvi
16.4 Hiking dogs: Enne, Lysti, Fanta and Sola
16.4 Fanta and Sola in Jeturkasi