Sepe's obedience report

Sepe has trained obedince since he was a puppy. Anne and Sepe have trained in obedience school one time per week in autumn and spring. Sepe knows many commands and is very happy student. He likes also cookies and to play with ball so in trainings it is easy to motivate him. Below there is some text how Sepe trains obedience parts. Unfortunately this is only in finnish.
______________________________________________________

Kolmen kuukauden aikana on kerennyt tapahtua ja harjoiteltu kaikenlaista. Narttujen juoksujen aikaan Sepen keskittymiskyky ei ollut parhaimmillaan ryhmätreeneissä. Se tuntuu työskentelyn ohella tarkkailevan ympäristöä enemmän kuin ennen erityisesti Sepen mielestä ei niin hauskoissa liikkeissä.Osittain on siis palattu hieman taaksepäin ja pyritty vahvistamaan kontaktia ja ohjaajaan keskittymistä.Häiriössä treenaamista tarvittaisiin paljon.

Itsenäisyyspäivänä käytiin porukalla tekemässä kokeen omaiset treenit, jossa koirakoiden suoritukset kuvattiin. Paikan päällä tuntui, että virallisiin kokeisiin (Avo) on vielä piiitkä matka. Videolta tarkasteltuna tilanne ei näyttänyt ihan niin toivottomalta.Kaikki liikkeet saatiin tehtyä jotenkin. Sepe kesti hyvin tehdä liikkeet putkeen ja se oli hyvin motivoitunut, vaikka ei saanutkaan palkkaa. Häntä heiluu koko videon ja koira on reipas. Seuraaminen näyttää videolla aikalailla siltä, mitä toivoisinkin. Jäävät liikkeet menevät Sepellä vielä sekaisin ja se on epävarma, mutta kun pysähtyminen onnistuu ei loppuliikkeessä ole ongelmaa.Luoksetulon pysäytyksen harjoitteleminen on vähän jäänyt, joten se otettiin harjoituksessa suosiolla läpijuoksuna. Pysäytyksiä pitäisi tehdä paljon pallolla, jotta luoksetuloon sitä uskaltaisi edes yhdistää. Hypyssä tarvittiin vielä kaksoiskäsky istumiseen kuten usein treeneissäkin. Pikku hiljaa se on alkanut ymmärtämään, että hypyn taakse voi istua, mutta ensimmäisenä tarjoaa vielä usein seisomista.

Syksyn suurin työ on tehty noudon kanssa. Kotioloissa liike sujuu oikein mukavasti, mutta muualla on vielä hiomista. Vieraissa paikoissa nouto toimii kohtalaisesti, mutta koulutuskentällä noutokapula ei kiinnostanut ennen syksyä laisinkaan. Kentällä nouto onnistuu nykyään jotenkin, mutta liike on epävarma. Mitä kauemmas kapulan kentällä heittää, sitä epävarmemmin Sepe siihen koskee. Kapulan luovuttaminen ohjaajalle (tai maahan tiputtaminen) tapahtuu, jos ohjaaja antaa pientäkin viitettä irroituksesta. Noudossa on siis keskitytty kapulan pitoon sivulla istuessa. Ohjaaja koskee kapulaan, ottaa siitä kiinni, työntää sitä jne. härnää pitoa ja Sepen olisi tarkoitus pitää kapulaa tiukassa otteessa niin kauan kunnes kuulee irrotuskäskyn. Puukapulan lisäksi on treenattu eri esineillä, pääasiassa metallisilla. Niitä pitää pääasiassa hyvin. Tunnistusnoutoakin kokeiltii ryhmätreeneissä. Sekin onnistui, kunhan ohjaaja malttoi pysyä rauhassa ja antaa koiran tehdä rauhassa työt. Kehujen pitää liikkeessä olla Sepelle melko rauhallisia, ettei se häiriinny tehtävässä.

Kaukokäskyissä on tapahtunut pientä edistymistä. Liike toimii ok, jos Sepe on ensin saanut tehdä muuta ja malttaa siten keskittyä. Liian hyvällä palkalla tai muuten liian innokkaana se nousee liian hätiköiden ja takapuoli nousee maasta. Aina se ei tällöinkään edistä, mutta ei tuokaan ole toivottavaa.

Sepe alkaa hyvin hahmottaa ruutua. Enää ruudussa ei aina käytetä palkkaa vaan kun Sepe on juossut ruutuun ja odottaa siellä apuohjaaja heittää sille sivusta pallon. Tämä näyttää toimivan.